Sonera Next Generation

Aajje!

Kello 11 kohti pentupaineja (vaikkakin olen vanhempieni lapsi kyseessä ei ollut omat kohnaukset) – Rutta pääsi touhaamaan koirakaverusten kanssa ja hankkimaan, ahh, niin ihanan aromikasta infoa tovereistaan, notta vilken pössis, hau hau! Siitä salille ja ‘heitä-hiki-jumppa’ kera muutaman testosteronitason uusiin korkeuksiin nostattavan über terävän punttiliikkeen. Eikä tässä vielä kaikki! Siitä kohti kauan manguttuja Sticky Fingers’ejä kera jäätävän,…, b-vitamiinirikkaan juoman… Koko tapahtumaketjun kruunasi ehdottomasti aterioinnin aikana ravitsemusliikkeen televisio vastaanottimesta näkemämme lähetys, jossa Suomen Pojjaat laittoivat kohtuu koreasti putkea toisen eteen – Fuggin’ Awesome, Pekka!!! Mr. Poutala kun malttaa ventata paukulle asti, niin kovaa resultaattia pukkaa.

Kiitos!!!

Setä-Steve oli majesteettisen hyvä! Ei voi sanoa kova, vaikka sekin olisi hyvä adjektiivi – hyvä ennemmin, koska kovuus on pois pyyhittyä, kun vetää akustisella ‘Rescue me or bury me’ ja vaikka Jefe on vuosimallia 1960, niin muuvssit on enempi ku pehmeet. Pitäis varmaan itsekin pyytää kisapaikoille mondon sijaan persialainen matto jalkojen alle…

Perjantaina tuli jupistua Jusan & Tuken seurassa kaikesta mahdollisesta banjoista Jukka Rautakorpeen (Tsykka – bjuuuuttiful heör!!!). Mukava häppeninki ja ihan kivaa virkistystä näin reenillisesti haastavaan aikaan. Tänään tuli suditettua Pynsällä – onnesta nastat alla. Ja suditin siis juosten ja tohvoissa todellakin nastat.

Onnesta Parkkihalli aukeaa joulukuussa … Kohti ‘Hajulahti Pallia’ siis!

Ensi yönä siirretään kelloja – O-P saa siis tunnin lisäaikaa kieriskelläkseen punkassaan odotellessaan uuden uravaltauksen käänteitä… Meidän Ruttakin miettii, että kuinkahan Isoon Miehen käy (kuten kuvasta näkyy)…

Jawohl!!!

Vaikkakin saksalaisittain huudahdin ja olemattomat lederhose’ni ovatkin innosta pulleina, niin tämän iltainen Guru ei saavu Oktoberfest’ilästä. Ehei! Otsake antaa tarkimmille Teistä jo ‘ein kleiner tipp’… Ehta Jenkki astuu Pakkahuoneen stagelle – Steve Vai!

Kahdeksan vuoden takainen erhe tulee tänä iltana korjattua (hjämjäläinen kun olen) – 2004 olin suorittamassa kahta reissua Turkkiin (ekaa ja vikaa) Eurooppa Cup’in merkeissä, kun Steve saapui G3 -kiertueen tiimoilta samanaikaisesti Suomeen. Voin sanoa, että minareeteista kuuluneet kutsut, eksoottisuudestaan huolimatta, saivat ajattelemaan, että vetääköhän Setä-Steve ‘For the love of God’in’ vai ‘The Attitude Song’in’ encoressa… No, se murheus tulee tänään pois pyyhityksi!

Piti mennä kyllä super-style’llä keikalle – Evo Experience -pakettilaiset pääsevät jupiseen Sankarinsa kanssa, kuunteleen sound check’in ja saavat kotiinsa keikan jälkeen vietäväksi muutakin kuin tinnituksen. Myin jopa yhden skeboistani rahoittaakseni tulevan illan riennot, mutta mutta… Nou spessupiljett!!! Aikaa tuli käytettyä kohtuu runsaasti spostien merkeissä, ‘osta’ -namiskaa tuli hakattua muullakin kuin hiirellä (vaikka mun läppärissä mitään kosketusnäyttöä olekaan…), mutta niin vain kävi, että spessuilut jäi hamaan tulevaan… Toisaalta, onhan se hyvä, että tulevaan jää parannettavaa, eli lähtisköhän sitä 14.12 Barcelonaan hakeen ‘Ekperienssiä’ Vai’n toisen keikan merkeissä

Näin se aika rientää… Viime viikolla blogimerkinnässä tuli elvisteltyä kuinka messevää on olla ’off seasonilla’. Tänään koitti paluu sorvin ääreen, eli kausi kaks-donna-kolmetoista on lykätty liikkeelle! Neljän viikon lepoon mahtui mukavuutta ja sen mukavuuden huipensi Next Gene –poppoon syysrieha viime perjantai-/lauantaisektorilla. Hyvää evästä ja vielä parempaa seuraa oli tarjolla ja uskon, että kaikki väki nautti niistä antimista niin kuin niistä vain nauttia voi. Ajatusten virta juoksi yhtä vuolaana kuin vieressä pauhanut joki.

Fyysinen puoli oli jo latautunut ja nyt mentaalipuolenkin kuppi täyttyi piripintaan – Lisää näitä geimejä !!! No… Jos nyt ei kuitenkaan ihan tuossa mittakaavassa, mutta asian ydin taisi kuitenkin tulla ymmärretyksi…

Off season… ’Tee-mitäs-lystäät’ –aikaa. Sitä on kyllä tullut noudatettua – musisointia, kiakkomatseja Hakamettäs, kebab, burger, kavereiden kaa kuulumisten kiinni ottoa… Toki, ei tässä nyt vallan olla irti tullut oltua ilman fyysistä rasitetta, koska kausi tuli laitettua nippuun puoliväkipakolla. Kamikazekisa Lapinlahdella tuotti takapakkia sen verran pahasti, että 6 viikkoa tuli taukoa kovatehoisesta toiminnasta (takareikku, aiiiiii). Sitten taas kun sai kisanumeroa rintaan, niin elimistön omat suojamekanismit olivat toimineet vallan mainiosti, mutta valitettavan rasittavasti lähentäjää ja gluteus maximusta kohtaan. Kivut kovenivat ja Ruotsiottelu meni yhtä jalkaa vajaana sohiessa. Tätä rasitusvaivaa on nyt sitten kuntoutuskuvioin hoidettu ja homma on saanut tuulta purjeisiin ja tosi toimiin kunnon reenin merkeissä päästään taas kuun vaihteessa, aivan suunnitelmien mukaan! Uusia kujeita on jo mielessä harjoituksellisesti, mutta ei ne uudet jutut rajoitu vain urhoilun areenoille – talouteen tulee päivien piristykseksi lokakuun alussa lisää sekamelskaa isäntänsä kanssa luomaan pienen pieni mopsityttönen! On siinä emännällä tuplasiti… Anteeksi, tuplasutut siivottavana .

Next Gene väki on niittänyt niiiin paljon menestystä tahoillaan, että kaikkien mainitseminen ja jokaista henk.koht. onnitteleminen täytyy rajallisten palstamillimetrien vuoksi jättää yhteistapaamiseen ja näin interwebsin välityksellä kajauttaa yksi sana – MAHTAVUUTTA!!!