Sonera Next Generation

Uskomuksia on monia, kuten se että ahkerimmat ihmiset ovat sanonnan mukaan kipeitä aina lomalla. Tai että kovan rupeaman jälkeen kun homma on paketissa, pukkaa melko helposti lentsua. On tainut joku joskus arvella lihasten olevan parhaimmillaan ja rennoimmillaan lähes tulehtuneessa tilassa. Mutta on miten on, helmikuun aikataulut meni hieman uusiksi muutaman lunssan kanssa. Paluu treeneihin on jo tehty, Saksan cuppi tuli liian nopeasti maaliskuun alkuviikonloppuun. Hollantiin cupin finaaleihin reissupäätös tehdään viikon alussa. Ja Venäjän reissukin on vielä ohjelmassa maaliskuussa. On muuten todella tärkeää että on luottopakkeja myös lekuripuolella. Olen ollut onnekas kun kokeneet velhot Jussi Jouppila ja Ilkka Tulikoura ovat olleet jo yli kymmenen vuotta tukenani terveysasioissa.

10 viikkoa sitten nostin selän pystyyn Heerenveenin kakkospäivän 500sen startissa ja siitä alkoi jakso, joka päättyi sunnuntaina Salt Lake Cityssä MM hopea kukitukseen. Aikamoista tarinaa on kukin vuosi kerrallaan, yhden kirjan kokoistakin. Harri junailee Pasin kanssa mahdottomasta mahdollista, mistä vaan, kaksikko joka ei tunne vastausta Ei, ukot laittavat asian kuin asian tapahtumaan. Tulikouran Ilkan kanssa ensin diagnoosit ellei paritkin, Ari Oravan ja Osmonautin kanssa fysio ajan tasalla, valmentajat Teemu, Pasi ja Markku rooleissaan treeneissä ja varustepajalla todella tärkeitä tänä talvena. Tuskin luistelisin 30senä mitaleita ilman Soneraa. Nöyrä kiitos ja onnittelut teille ja siivu mitskua Sarianna, Sari, Kimmo, Susan, Lehtimäki, JP ja Anna. Harria ja Pasia ei tarvi kehua, he tietävät rooliensa merkityksen. Äiti Arja-Sisko ja muu lähipiiri iso kiitos, aikamoista, isolla porukalla vain voi saavuttaa asiallisia asioita. Kiitos Tommi ja muu maajoukkue treenisparrauksesta. Nyt on muuten muutaman päivän huilin paikka, saa käyttää, mut ei oo pakko. Samppa Linna ja Karim kumppanit viihdyttivät meitä 3 viikkoa pohjois-amerikassa aika näppärästi.

Tosiaan 2013 vuoden puolella mennään. Joulut ja vuodet vaihtuivat hienosti Seinäjoella. Tulimme loppiaisen jälkeen Pohjois-amerikkaan. Tukikohta on Park Cityssä, 2002 olympiamaisemissa. Täältä piipahdettiin Kanadassa Calgaryssä kisaamassa. Ensimmäinen 4n kisa viikonloppu tasan vuoteen – ja toinen kahteen vuoteen- oli mainio paketti sillä reissulla. Yöt väännettiin teriä, ja välillä päivätkin ratsupoliisi Kingin kotimaassa. Hyviä kierroksia ja lähtöjä siltä reissulta. Nyt olemme taas takaisin Park Cityssä ja ensi viikolla kotomaassa. Katsellaan mihin asentoon auringon säteet mielen tällä viikolla asettavat urheilussa ja muussa elossa. Mukavaa sydäntalvea kaikille Soneran tiimiläisille. Lehtimäelle – tiimitirehtöörille- onnea uusiin haasteisiin, joissa et kyllä meistä luistelijoista pääse eroon. Kiitos Mikalle ihan näin julkisesti ja uskon että kaikkien 10 vuoden aikana mukana olleiden puolesta myös.

Ei ole ollut viime viikkoina tekemisen puutettta. Hierojat Osmonautti ja Orava ovat olleet kohtalaisen työllistettyjä ja tärkeitä. Japanissa ensimmäisenä päivänä sain teristä irti startissa ja ratakierroksella sen minkä takia tästä lajista pidän. Tonnilla oli vastassa todellisuus jossa ei olla oltu 3viikkoon happoalueilla. Tulikoura, valmentajat ja muu lähipiiri sen kahden ykkösen päivän varmistivat, kiitos kuuluu jokaiselle. Japanin kakkospäivä startissa terä hajosi alta ja silloin paukkuu reisi joka kerta. Matkasimme vielä Suomen lähetystön ihmisten passeissa auttamisella Kiinaan. Meinasivat Kiinan passit jäädä tulematta kun Japanissa oli taas kerran maanjäristys ja lentokoneet eivät päässeet maahan. Onneksi ei ollut yhtä hurja tärinä maassa kuin tässä taannoin Japanissa. Tosiaan Harbinissa kävimme pari päivää jäällä koittamassa uusilla terillä, mutta kakkospäivän jälkeen tuli kotiinlähtö Tulikouran komennosta. No, voisi olla huonomminkin, näillä mennään. Jokohan joku alkaisi ottaa tosissaan meidän välinekehitysasiat, joita on kohta 10 vuotta painittu… Hyvä simmarit, nättejä mitskuja. Se on moro.

Hollannin reissun jälkeiset päivät ja viikot huollettiin reittä ja tukevaksi rampiksi osoittautunutta repeämää maltilla. Kävin pari kertaa seisomassa terällä tekojäällä kotiradalla Jouppilanvuorella ja tuntui asialliselta. Muut harjoitukset ja hierojan väännötkin menivät perille pikku hiljaa paremmin ja paremmin. Olen nyt Japanissa ja jäällä viikon aikana katsotaan koska starttien aika on. Yllättävän hyvin on antanut treenata sen jälkeen kun nappasi kiinni. Voihan paska, sanon minä Janne Happosen psta, huokaus. Juuri kun Janne alkoi lentää ja meno alkoi olla asiallista, kävi näin. Mieli pirteenä Janne, täältä tullaan porukalla. Noniin, pitäkää te pakkasia siellä Suomessa ja nauttikaa keleistä, täällä Naganossa on melko leppoista keliä +5 – +10, mutta ensi viikolla ollaankin taas eksoottisissa keleissä Kiinan Harbinissa, jossa on usein -25, raikasta menoa.