Ready, set…
Kevään perinteinen viimeistelyleiri Portugalin Monte Gordossa on jälleen takana päin ja ilolla voi todeta, että edellisvuosien tapaan, leiri oli erittäin…
Kevään perinteinen viimeistelyleiri Portugalin Monte Gordossa on jälleen takana päin ja ilolla voi todeta, että edellisvuosien tapaan, leiri oli erittäin onnistunut!
Ennen reissuun lähtöä ilmassa leijui muutamia kysymysmerkkejä penikan ja terveystilanteen suhteen noin muutenkin, ja vähän sillä mentaliteetilla reissuun lähdettiin, että uimalakki ja vesijuoksuvyö tulee kahta kuluneempana takasinpäin. Noh, toisin kuitenkin kävi. Penikkakivuista ei ollu enää tietoakaan ja pysty vaivattomasti vedellä piikkarivetojakin täydellä vaihdilla, eikä nenäliinoillekaan paria ekaa päivää lukuunottamatta ollu enää sen suurempaa käyttöä. Lyhyesti tiivistäen: lämpö tekee ihmeitä! Ykkösjuttu mulle leirille lähdettäessä oli, että pystyis suht tehokkaita treenejä viemään edes jotenkuten läpi, joten se että pysty kivuttomasti ja ennen kaikkea kovilla tehoilla tekemään harjotuksia, anto taas lisäuskoa kohti tulevaa kilpailukautta.
Leirin lopulle mahtu myös pientä epätoivon tunnetta, kun kroppa ei jostain syystä pelittänyt täysin normaalisti ja tuntu että joka treenistä palautuminen vie normaalia enemmän aikaa. Ruoka ei tuntunu imeytyvän kunnolla ja energiavarastot oli totaalisen lopussa muutaman päivän, vaikka ruokapuolessa en mitään muutosta ollu tehny. Oma syynsä voi tietenkin olla sillä, että leirin aikana tehtiin kuitenkin sen verran kovatehoisia treenejä, mitä ei aikasemmin sairastelujen takia oo vielä pystyny tekemään ja se veti miehestä kaikki mehut irti. Kelillä saatto olla kans jonkin verran merkitystä, sillä viiminen viikko oli luvalla sanoen kehno ilmojen puolesta. Koko leirin ajan puhaltanu kova tuuli sai kaverikseen pilviä ja sadetta ja muutamina päivinä elohopea näytti +13 astetta tai jopa alle. Ei hyvä, nimimerkillä lämpimien kelien mies…
Eniveis, tästä kun leiriväsymykset on saatu toivottavasti tän viikon aikana pyyhittyä pois, alkaa valmistautuminen kohti kisatannerta. Kausi olis tarkotus avata vajaan parin viikon päästä 16-20.5 Euroopassa Belgian ja Sveitsin mantereilla. Mielenkiinnolla odotetaan, mitä tuleman pitää 
-Oskari
Päivä kerrallaan
Viime kirjoittelukerrasta onkin jo jonkin aikaa vierähtänyt, joten nyt on hyvä aika pienelle tilannepäivitykselle. Homma on siis treenien osalta lähtenyt…
Viime kirjoittelukerrasta onkin jo jonkin aikaa vierähtänyt, joten nyt on hyvä aika pienelle tilannepäivitykselle.
Homma on siis treenien osalta lähtenyt jo rullaamaan sairastelujen jälkeen, vaikka päivä kerrallaan mentaliteetilla tässä mennään edelleen. Tehokkaita treenijaksoja tuntuu aina seuraavan kovia flunssa-reaktioita, jonka johdosta harjoittelusta on taas tingittävä, ja pistettävä kroppa kondikseen. Verikokeiden ja lukuisten lääkärikäyntien perusteella kaiken pitäisi olla ihan normaalilla mallilla, mutta jostain syystä elimistön vastustuskyky ei tunnu pelittävän toivotulla tavalla. Flunssan lisäksi mielipahaa on aiheuttanut sietämättömän kovat penikkakivut oikeassa jalassa (todennäköisesti ollut tulehtunut), joita on nyt hoidettu aika tiuhaa tahtia mm. buranakuurilla ja laserhoidolla. Reilu viikon rasituskielto penikalle hoitoineen on toivottavasti tehnyt gutaa ja pääsisin sen puolesta terveenä kohti kauden tärkeintä treenijaksoa.
Mieltä lämmittää kuitenkin se, että talven aikana on tosi hyviäkin treenejä saatu aikaan, jotenka suorituskyky/fyysinen kunto tuntuu olevan hyvässä tikissä. Siltä osin voi lähteä luottavaisin mielin kohti kesää valmistavaa leiriä Portugaliin, jonne on tarkoitus lähteä tänään. Lämpö ja kovat treenikaverit tekevät varmasti terää itse kullekin ja toivottavasti se ketsuppipullo omaltakin osalta aukeais, ja pääsis tekemään kovia treenejä terveenä!
Tässä 4 kuukauden aikana oon ainaki sen tajunnu, että sanonta “urheilija ei tervettä päivää näe” pitää täysin paikkaansa!
Palamisiin!
-Oskari
Valoa kohti
Hallikauden analyysit jää täältä suunnalta melko heikonlaiseks mut koitetaan pientä tarinaa saada aikaan:). Tosiaan talvikausi oli vähintäänkin katkera pettymys koska…
Hallikauden analyysit jää täältä suunnalta melko heikonlaiseks mut koitetaan pientä tarinaa saada aikaan:).
Tosiaan talvikausi oli vähintäänkin katkera pettymys koska peruskuntokausi oli menny paremmin kuin koskaan ja ainakin itellä hirmuset odotukset noin tuloksellisesti. Noh, Teneriffan leirillä kärsitty keuhkoputkentulehdus sai jatkoa riivatun mykoplasman ja luultavasti siitä seuranneen keuhkokuumeen myötä, jotenka hallikausi seurattiin tiukasti kotisohvan puolelta. Pakko myöntää että “hitusen” olis mieli viivalle tehny kun kisoja telkkarin äärestä seurasin. Mut minkäs teet, terveys ennen kaikkea..
Nyt on jo keyesti pystyny alottelemaan (painosanlla kevyesti) harjottelua, vaikka vieläkin pientä lämpöilyä ja hengitysonkelmia mutta eiköhän neki tästä pikkuhiljaa paremman paikan löydä. Motivaatio päästä kunnon treenien makuun vaan on vähän liiankin kova terveystilanteen suhteen, mut koitetaan seki pitää aisoissa
Tuloskunto pysy siis tältä osin vielä pimennossa mut blogin lukijoille voin luvata että kesällä pamahtaa 
Hola!
Kahden viikon Teneriffan leiriltä kotiuduttu muutama päivää sitten ja myönnettäköön, että kylmältä tuntuu! Leirin eka viikko meni mun osalta aika…
Kahden viikon Teneriffan leiriltä kotiuduttu muutama päivää sitten ja myönnettäköön, että kylmältä tuntuu!
Leirin eka viikko meni mun osalta aika mönkään, kun just ennen lähtöä todettiin keuhkoputkentulehdus ja kaikki henkeä rasittavat treenit kiellettiin kokonaan. Aika paljon tein kuitenkin liikkuvuutta ja lihaskuntoa, mitä ei ikinä liikaa tule tehtyä, joten ei voi sanoa, että päivät olisi hukkaan mennyt. Toinen viikko sujui jo paljon mukavimmissa merkeissä kun ei vaan tarvinnut katsoa muiden treenaamista vaan sai myös itse alotella juoksentelua pikkuhiljaa. Alkuperäistä ohjelmaa joutui toki jonkin verran tuunailla kovien treenien osalta, mutta kokonaisuudessa leirin anti oli lähtökohdista huolimatta positiivimerkkinen. Tärkeintä, että tauti alkaa pikkuhiljaa hellittää ja treenaaminen taas mahdollista!
Hallikausi starttaa mun osalta viimeistään ensi viikon tiistaina 31.1 Tampereella, jossa olis ohjelmassa 300m aidat. Jos vaan terveys sallii! Sitä ennen sunnuntaina on pääkaupunkiseudulla skabat, minne mahdollisesti menen ottamaan ns. ”löysät pois”.
Odotan hallikautta innolla, sillä peruskuntokausi noin muuten on mennyt paremmin kuin koskaan ja isoilta vammoilta on vältytty. Määrä ja tehot on kasvanut melko paljon viime vuodesta ja siksikin odotan malttamattomana kisaamista ja tuloksia. Huippukunto on kuitenkin suunniteltu kesän kovia koitoksia varten, joten mitään täydellistä herkistelyä ei hallikisoihin ole luvassa.
Ensi kesän arvokisathan jakaantuu melko alkukesään, sillä aikuisten EM-kotikisat on luvassa Kesäkuun lopulla ja vajaa pari viikkoa siitä U20 MM-kisat Barcelonassa. Tavoitteet ja menestyshalu on kova molempiin kisoihin, mutta pidän ämmämmiä ehkä silti kesän kohokohtana noin menestyksellisesti. Toki kotikisat on aivan huikea juttu, joka osuu monelle vain kerran elämässä, joten ei sinne lähdetä nöyristelemään, jos ylipäätään kutsu kisoihin käy.
Ensi kauteen olen muutenkin satsannut enemmän kuin koskaan, mistä kertoo nyt jo käydyt kaksi Etelän leiriä (Etelä-Afrikka marras-joulukuussa) sekä Teneriffa nyt Tammikuussa. Keväällä lähden vielä valmistautumaan kesän koitoksiin kolmeksi viikoksi Portugalin leirille. Joten leireiltyä tulee kun kaikki kotimaankin leirit lasketaan mukaan, mutta tietenkin koulua unohtamatta Kisoja odotellessa…
-Oskari