Sonera Next Generation

Lauantaina lähti lento Helsingistä Tokioon ja matka-aika näytti 9 tuntia 45 minuuttia. Söin siinä lentoon noustuamme ruuan ja rupesin lueskelmaan kirjaa. Muutaman tunnin kuluttua rupes jo väsyttämään, joten ajattelin laittaa silmät kiinni. Seuraavan kerran heräsin tömähdykseen, kun lentokoneen renkaat ottivat Tokion kenttään ja olimme perillä. Meneehän ne lennot noinkin. Siitä sitten passitarkastusten kautta bussiin ja 4 tunnin bussi matka Naganoon. Perillä otin heti hien pintaan puolen tunnin pyörälenkillä ja siihen päälle hieronta. Nyt eletään siis hieronnan jälkeistä aikaa ja pian sitten taas nukkumaan.

Nää aikaerohommat on oma kiusansa näillä pitkillä kisareissuilla. Siksi tulimme tännekkin joitain päiviä normaalia aiemmin. Maailman cup siis jatkuu ensi viikonloppuna Japanissa, Naganossa ja siitä viikon päästä Harbinissa, Kiinassa. Tavoitteena olisi parannella ensimmäisestä maailman cupista luisteluita. Pienin askelin kohti huippua!

-Mika-

Pari jääleiriä jo alla ja kolmas menossa! Tällä kertaa, niinkun aika usein aiemminkin on paikkana Norja. Tarkemmin ottaen olen siis Hamarissa, vuoden -94 olympiahallissa treenailemassa. Kesä on treenailtu peruskuntoa ja keretty jo aika lailla tehdä intervallitkin ja vihdoin aletaan päästä sitten kunnon vauhtiin. Pikaluistelu sytyy vasta kunnolla liekkeihin, kun luistellaan alle 26 sekunnin kierroksia ja niitä on tällä leirillä sitten vedetty jonkun verran. Uusien välineiden sopimattomuuden takia, joudun edelleen luistella vanhoilla luistimen kengillä. Olen siis pari vuotta yrittänyt vaihtaa kenkiä uudempiin ja kokeillut jo kolmet erilaiset kengät (kaikki siis oman jalan mukaan kustomina tehdyt), mutta ei ole onnistunut homma. Kaikilla näköjään pitää olla omat ongelmansa, mutta onneksi vanhat kengät on ehjät ja mikäs niillä on luistella. Homma alkaa toimia jäällä aika hyvin. Fysiikka on erittäin hyvällä mallilla kellon mukaan, mutta teksiinkassa o vielä hiomisen varaa. Tästä taitaa olla vielä sellanen reilu kuukausi kunnon kisastartteihin, joten kohta ruvetaan vähän keventämään treeniä. Iloa ja innostusta kaikille näin syksy keskellä!

-Mika-

Harvoin sitä Huippu-urheilija pääsee nauttimaan toisten lajien arvokisahuumasta, mutta tällä viikolla on siihen ollut mahdollisuus. Yleisurheilun EM-kisat kun käydään Helsingissä, niin pääsee itekkin haistelemaan ilmapiiriä kisojen ympärillä. Myös Soneran kautta on avautunut mahdollisuuksia päästä jopa kisatorin päälavalle juontohommiin, sekä vip tiloihin urheilijaisännäksi Kyllä on ollut mukavaa viime päivät. Nytten kun Ari Manniokin avasi Suomen mitalitilin, ni mikäs tässä kisaturistina olla.

Omat treenit on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että ensi viikolla suuntana on Saksa ja siellä Inzell. Eli vuoden ensimmäinen jää leiri on tiedossa. Odotukset ja innostus on korkealla, ku taas pitkän kuivatreenikauden jälkeen pääsee sen oikean “sorvin” äärelle. Luistelu on kuitenkin se mitä mä rakastan urheilussa!!!

-Mika-

Nytten on potkastu uusi kausi käyntiin taas ihan virallisesti. Yksi vähän epävirallisempi leirikin on jo käyty Mallorcalla viikko takaperin. Oltiin pari viikkoa lämpimässä polkemassa pyörää ja rakentamassa pohjakuntoa raskaalle treenikaudelle. Mallorcalla pyöräilijöitä riittää, eikä ihme kun ihastelee teiden hyvää kuntoa ja kauniita maisemia. Poljettiin pienessä porukassa parissa viikossa noin 1000km. Muutamia lepopäiviä sinne ja tänne, ja muutenkin rennolla meiningillä starttailtiin uutta harjoituskautta.

Sen jälkeen ollaan keretty nyt viikon verran treenailla jo kotosuomessakin. Ohjelmaan on kuulunut punttia, rappusia, pyörää ja loikkatreenejä. Pitkän tauon jälkeen kun vetää tiukan viikon treeniä, ni voin kertoa, että jaloissa ja koko kropassa kyllä huomaa sen. Rappusten kävely on yhtä tuskaa, kun lihakset on niin kipeinä, että ei meinaa edes päästä pöntöltä ylös =)

Jokatapauksessa on ollut innostavaa tarttua taas härkää sarvista kiinni ja palata sinne sotatantereelle missä niitä tuloksia tehdään. Hommahan on niin, että jos ei kesllä treenaa kunnolla, ni ei niitä tuloksia talvella tulekkaan! Jokainen päivä on tärkeä kun tavoitellaan unelmia…

-Mika-

Nyt on maailmn cuppi takana, eikä siitä oikeen tänävuonna nyt hirveesti jääny käteen.. Paras yksittäinen sijoitus taisi olla seitsemäs! Se mikä tänävuonna oli ollut uutta edellisiin vuosiin nähden, oli tasaisuus. Kauden aikana 500 metrin startteja oli kaikkiaan 12 ja niistä 9 kertaa oli eri voittaja. Eli ainoastaan kolme luistelijaa onnistui voittamaan kahdesti, Pekka Koskela oli yksi näistä kolmesta. Tämä kertoo luistelun tasaisuudesta aika paljon.

Jos verrataan edellisiin vuosiin, niin myös esim kymmenennelle sijalle yltänyt luistelija on ollut paljon lähempänä kärkeä kuin aiemmin. Aiempina vuosina, jos hävisit voittajalle kolme kymmenystä olit todennäköisesti silti pallilla tai lähellä sitä. Tänä vuonna et välttämättä ole edes kympin joukossa. Taso kärjssä on pysynyt suht samana, mutta monet luistelijat ovat saavuttaneet kärkeä ja näin on muodostunut aikamoinen suma sinne kärkipäähän.

Pekka Koskela oli hienosti 500 metrin maailman cupin yhteispisteissä toisena, kun meikäläinen oli sijalla 13. Toivottavasti ensi vuonna useampi Suomalais luistelija voi olla siellä kärkipäässä, koska Markus Puolakkakin väläytteli osaamistaan jo tänä vuonna. Painakaa nimi mieleen!

Vielä yksi kilapiluviikonloppu jäljellä tätä kautta. Ja mikä sen mukavampaa kuin matkakohtaiset mm-kisat loppuunmyydyssä Heerenveenissä! Tulee varmasti upeat kisat ja huikea tunnelma..

Eli kahden viikon päästä on vielä mahdollisuus nousta korokkeella tällä kaudella! Eikä mikään olisi varmasti mukavampi paikka kuin täyden hallin keskellä mm-kisoissa! Sitä pitää kuitenkin vielä odotella se pari viikkoa..

-Mika-