Sonera Next Generation

Kauden avaus käytiin tänä viikonloppuna Sveitsin avoimissa, tarkemmin sanottuna Prattelnin kaupungissa. Etukäteen oli tiedossa, että olosuhteet saattavat olla haasteelliset sillä kisaviikonlopuksi oli luvattu noin + 10 astetta ja vesisadetta. Onneksi kuitenkin sateilta vältyttiin viikonlopun aikana, mutta ilma oli erittäin kylmä.
Itse odotin kauden avausta mielenkiinnolla. Talviharjoittelu oli sujunut hyvin ja alla uusi kelaustuoli. Kisoissa oli mukana myös Euroopan parhaat kelaajat, joten vuotuisat Sveitsin kisat olivat tänäkin vuonna tasokkaat.
Kisat alkoivat eilen aamulla 400 metrin matkalla, jossa saavutin viidennen sijan ajalla 48.92. 400 metriin emme ole talviharjoittelussa panostaneet käytännössä ollenkaan, joten ennen kisaa odotuksia ei ollut. Aika oli silti varsin hyvä ja se riitti kovassa seurassa siis viidenneksi.
Noin neljän tunnin palauttelun jälkeen oli vuorossa lempimatkani eli 100 metrin kelaus. Voitin kisan nollatuulessa ajalla 14.16. Kisan kakkonen oli Hollannin Kenny Van Weeghel tuloksellaan 14.36. Kolmas hienosti Esa-Pekka Mattila 14.61. Itse en silti ollut kisan jälkeen kovinkaan tyytyväinen sillä jo harjoituksissa ollut ongelma, että takapyörät nousevat ilmaan kiihdytyksen aikana toistui ja se vaikeutti kiihdytystäni. Voittoon asti huonokin startti riitti, joten siihen on syytä olla tyytyväinen. Tiettyä epävarmuutta kisa silti itselleni toi tulevaisuutta ajatellen.
Tänään kilpailimme 200 metrin matkalla. Yö oli itselläni varsin värikäs sillä kärsin jonkinlaisesta vatsataudista eikä odotuksia 200 metrin kisaan suuremmin ollut. Lopulta olin kisan kakkonen ajalla 25.95 metrin vastatuulessa. “Pomppimis” ongelma korostuu nimenomaan kaarre lähdössä ja sen huomasin jo 100 metrin kohdalla, kun Hollannin Kenny Van Weeghel oli selvästi edelläni. Hän voitti helposti ajalla 25.41. Kisan kolmas oli Kanadan Curtis Thom 26.14.
Vaikka Sveitsin reissulla on vielä torstain kisa jäljellä vaikuttaa siltä, että uusi tuoli ei sittenkään ole aivan balanssissa. Pientä hiomista pitää siis Suomessa tehdä, jotta asia saadaan korjattua. Jokatapauksessa kausi on nyt korkattu ja tuloksia lähdetään torstaina parantamaan.

T : *

Hei taas !

Kevät on potkaissut itsensä liikkeelle hyvällä vauhdilla (ainakin täällä Malagan suunnalla ) ja henkisesti mieli alkaa vähitellen olemaan kohti ensi kesän kilpailuja. Maailmalla kilpailukausi on vähitellen käynnistynyt. Huipputuloksia ei pikamatkoilla vielä olla tehty, mutta kevään edetessä niitäkin varmasti nähdään.
Itselläni on maaliskuussa ollut pieniä vastoinkäymisiä. Olin harjoitusleirillä Teneriffalla tämän kuun alussa. Jo laskeutuminen Teneriffan pohjoiskentälle antoi viitteitä siitä, että olisi ollut parempi jäädä kotiin. Kanariansaaria vavisutti todellinen hirmumyrsky. Tuulet puhaltelivat parhaimmillaan lähes 130 km/h. Myös lentokoneen laskeutuminen oli ikimuistoinen. Fiilis oli enemmänkin, että olisi istunut Särkänniemen vuoristoradassa kuin lentokoneessa. Kone onneksi laskeutui turvallisesti maahan ja laskeutuminen sai todella raikuvat aplodit ihmisiltä! Osa matkustajista jopa oksensi termininaalissa koneen laskeuduttua. Matkailu avartaa..näinhän sitä sanotaan
Sen jälkeen meni pari päivää myrskyssä, jonka jälkeen vihdoin pääsimme harjoittelemaan. Ensimmäinen lajireeni…ja kelaustuolin runkoputki sanoo *naps*. Vauhtia lähes 35 km/h. Komea kuperkeikka kohti yläilmoihin ja laskeutuminen tartaniin. Onneksi selvisin ilman vahinkoja, mutta harjoitusleirin kelaamiset loppuivat siihen. Loppuleiri meni korvaavia harjoituksia tehdessä.
Tällä hetkellä harjoittelen vanhalla tuolillani, jonka kanssa voitin mm. 2008 Pekingissä 100 metrin kultaa sekä -11 maailmanmestaruuden Uudessa-Seelannissa. Tehdasaika lähelle Lontoota on jo varattu ja uusi tuoli valmistuu huhtikuun puolivälin jälkeen. Pääasia on nyt kuitenkin, että harjoittelu onnistuu.
Kelaukseen on myös tullut uusi sääntöuudistus, josta on kai turha kitistä sen enempää yllä olevan tapahtuman vuoksi. Eli myös sprinttikelaajilla on tästä eteenpäin kypäräpakko. Kolareitahan ei pikamatkoilla milloinkaan tapahdu, joten siinä mielessä uusi sääntö hämmästyttää. Toisaalta tuolinrungot ovat nykyään jo niin kevyitä, että ne välillä napsahtelevat poikki ja silloin voi oikeasti käydä tosi huonosti. Itselläni oli onni onnettomuudessa, että en loukannut itseäni Teneriffalla.
Tälläistä tällä kertaa. Hyvää alkavaa pääsiäistä kaikille ! Andaluciassa se on jo käytännössä alkanut

Lepe

Kuluva urheiluvuosi sai muutama viikko sitten päätöksen, kun perinteisessä Suomen Urheilugaalassa palkittiin vuoden 2012 menestyjiä. Itselle gaala meni yli odotusten sillä voitin vuoden sykähdyttävämmän urheiluhetken palkinnon eli “Uunon”. Sijoituin myös vuoden urheilijaäänestyksessä kolmanneksi. Saavutukset lämmittävät kovasti mieltä ja on todella upeaa, että urheilukentillä tehty kova työ huomioidaan tälläisillä huomionosoituksilla.
Kaikenkaikkiaan myös todella hyvä, että urheiluvuosi 2012 sai viimeinkin päätöksen, sillä olen saanut todella paljon julkisuutta sekä huomiota siitä, että voiko vammaisurheilija olla paras urheilija Suomessa vai ei. Nyt asialle saatiin piste ja pääsen kunnolla keskittymään tulevan kesän haasteisiin eli tarkemmin sanottuna heinäkuussa käytäviin Lyonin MM-kisoihin.
Espanjassa odotellaan pikkuhiljaa sääolosuhteiden lämpenemistä, vaikkakin se on pääasiassa ollut edelleen hyvä. Harjoitukset ovat pyörineet mukavasti ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Tätä kirjoitan pienessä flunssassa joka ei myöskään ole haitannut harjoituksia. Esimerkiksi tänään vauhti radalla oli todella hyvää, kun vuorossa oli 60 metriset. Menossa on myös maksimivoimakausi, joten siinäkin mielessä homma sujuu erinomaisesti.
Tarkoitus on leireillä Teneriffalla 2-13.3, jossa valmentajanikin tällä hetkellä majailee. Kilpailukausi alkanee toukokuun lopulla Sveitsin avoimilla, joka on hyvä mittari mentäessä kohti Lyonia.
Koripallon puolella joukkue parantaa koko ajan peliään, mutta voitot ovat edelleen kiven alla. Sijoitus tällä hetkellä kahdeksas ja olemme edelleen vaarassa tippua 1-divisioonaan.
Palataanpa jälleen myöhemmin.

L-P

Viime aikoina on jälleen tapahtunut yhtä ja toista. Tärkein asia tässä vaiheessa kautta on se, että olen saapunut Joululoman viettoon takaisin Suomeen Loma ei tietenkään merkitse sitä, että harjoituksissa olisi taukoja. Ainoastaan tulevat joulupyhät on tarkoitus levätä. Korvien välille tämä kuitenkin tuntuu lomalta, sillä pääsen näkemään läheisiä ja minulle tärkeitä ihmisiä.
Espanjassa harjoitukset ovat menneet suunnitelmien mukaan ja kelausvauhti alkaa olemaan sillä tasolla, että on hyvä siirtyä hiljalleen Joulun viettoon. 80 metriset ovat olleet lupaavalla tasolla, ehkä jopa paremmalla tasolla jota olen uskaltanut odottaa. Pääsyy on varmasti erittäin hyvät harjoitteluolosuhteet sillä Velez-Malagassa on ainostaan satanut yhden harjoituksen aikana koko syksyllä. Myöskin lämpötilat ovat enimmäkseen olleet lähempänä 20 astetta, joten puitteet tuloksien tekemiselle ovat olleet hyvät.
Punttisalilla on voima alkanut tarttumaan eli siltäkin osalta asiat ovat hyvin.
Koripallossa joukkuemme ei ole menestynyt odotetulla tavalla ja saimme vasta ensimmäisen voiton viime lauantaina. Olemme tällä hetkellä kymmenen joukkueen sarjassa sijalla kahdeksan, mutta olemme parantaneet koko ajan.
Urheilun ulkopuolella olen jälleen saanut erilaisia tunnustuksia syksyn aikana. Henkilökohtaisesti tärkein tunnustus minulle on ollut Suomen Leijonan I-luokan ritarimerkki solkineen jonka on myöntänyt Suomen Tasavallan Presidentti, Suomen valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonien ritarikuntien suurmestari. Kyseinen kunniamerkki on viimeksi myönnetty vuonna 1985. Silloin saman huomionosoituksen sai hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi. Aivan uskomatonta liittyä hienojen urheilijoiden joukkoon!

Lopuksi haluan toivottaa kaikille Next Genen lukijoille Hyvää Joulua sekä menestyksekästä Uutta-Vuotta!

Aika rientää, nyt olemme jo marraskuun puolella, joten kuluva syksy on vierähtänyt omassa elämässäni varsin nopeasti. Lontoon paralympialaiset on vähitellen “hautautunut” muistojen maailmaan ja on aika vähitellen kääntää katseet kohti tulevaa. Kisojen jälkeinen elämä pysyi varsin hyvin järjestyksessä, kiitos managerini Urheilija pääsi myös nauttimaan tarpeellisesta lomasta. Toisaalta mukaan mahtui paljon erilaisia tilaisuuksia. Päällimmäisenä jäi mieleen syyskuun viimeisenä viikonloppuna pidetty Next Genen yhteinen tapaaminen Mäntsälän Hirvivaarassa, jossa urheilijat pääsivät kunnolla tutustumaan toinen toisiinsa. Erittäin mukavaa vaihtelua perinteisille yhteistyökumppanitilaisuuksille ja vastaavaa odotellaan taas innolla ensi vuoden aikana
Pian Hirvivaaran tilaisuuden jälkeen jätin Suomen taakseni ja starttasin autoni kohti Espanjan aurinkorannikkoa. Ensin laivalla Turusta – Tukholmaan ja sieltä autolla kohti etelää. Matka sujui hyvin ja turvallisesti läpi Ruotsin, Tanskan, Saksan, Ranskan ja halki Espanjan. Espanjan puolella lähellä Alicantea törmäsin sattumalta huoltoasemalla suomalaiseen pariskuntaan joilta oli autosta puhjennut rengas. Harvoin sitä on tullut tavattua oman maan kansalaisia vastaavassa tilanteessa, mutta onneksi aina luotettavat Espanjan omat tiepalvelu ihmiset saapuivat suomalaispariskuntaa auttamaan ja heidänkin matkansa sai jatkua turvallisesti kohti määränpäätä.
Asun täällä Velez-Malagassa, joka on 30 km Malagasta itään. Asukkaita täällä on noin 75 000 eli kyseessä on suunnilleen samankokoinen paikkakunta, kuin kotikaupunkini Pori. Elämä täällä on toisinaan hieman erillaista..aurinko paistaa suurimman osan päivistä, joka luo yleisurheilijalle hyvät puitteet harjoitella. Myös ruoka ja liikennekulttuuri on *köh, köh* “hieman” erilaista. Liikenteessä kolareita näkyy joka viikko. Viime viikolla rytisi ikkunani alla ja eilen viimeksi lähiliikenneympyrässäni. Toistaiseksi oma auto on pysynyt ehjänä..hyvä niin sillä tarkoitus on palata takaisin Suomeen samaa reittiä pitkin ja samalla autolla
Myös korista olen jo luonnollisesti ehtinyt pelaamaan ja joukkueen kuviot alkavat olemaan selvillä. Kausi alkaa tulevana lauantaina Madridissa. Kyseessä on varsin “lyhyt” pelimatka eli noin 550 km. Pisimmät pelimatkat tulevat olemaan Bilbaoon jonne matkaa on noin 1000 km. Kaikki pelimatkat teemme linja-autolla lukuunottamatta Las Palmasiin, jonne ainoa järkevä vaihtoehto on tietysti lentokone.
Omat kelausharjoitukset ovat käynnistyneet vähitellen ja katseet on siirretty jo ensi kesän Lyonin MM-kisoihin. Matka sinne on kuitenkin vielä pitkä. Harjoitusolosuhteet tällä hetkellä on kuitenkin niin hyvät, että kisoissa menestymiseen on jälleen hyvät mahdollisuudet.
Palataanpa taas asiaan myöhemmin !