Sonera Next Generation

Leiristä on selvitty kotiin ehjin nahoin – tosin selkä kesi paluun jälkeisinä päivinä aikareippaasti Leirin jälkimmäinen puolisko sujui loppuun asti mallikkaasti, ja mies saatiin väsyksiin oikein kunnolla. Kotona väsyneet kävelylihakset saivat rentoutua pääsiäisen hiihtolenkeillä.

Vuoristoleirit ovat talven osalta takana ja edesssä jalostuskausi, jossa korkealta saadut edut pyritään hyödyntämään tehokkaasti. Tämä vaatii malttia, sillä edut eivät ole nähtävissä heti – ainakaan allekirjoittaneella. Paluu merenpinnan tasolle tuntuu noudattelevan ärsyttävänkin tuttua kaavaa eli toisin sanoen ensimmäisellä viikolla kävely ei kulkenut sitten niin mihinkään. Kun takana on määrältään ja tehoiltaan kuormittava leiri, saa kotomaassa hetken aikaa odotella vauhteja. Ensimmäiset vauhtireenit oli kyllä sensorttista lyllertämistä, ettei niistä kannata tässä sen enempää mainita. Nyt kun paluusta on yli seitsemän päivää, on havaittavissa pieniä heräämisen merkkejä. Dieselin onkin syytä alkaa toimimaan, sillä kauden avaus on ensi lauantaina. Mutta ei tässä jaksa turhia hermoilla. Viime vuonnakin kone heräsi vasta päivää ennen starttia ja silloin kisa oli jo kymmenentenä paluupäivänä. Nyt välissä on kuusi päivää enemmän armon aikaa

Palaan astialle kisojen jälkeen!

Leirin puoliväli on reippaasti ohitettu ja takana hyvä jakso. Muutaman päivän sopeutumisen jälkeen alkoi intensiivinen parin viikon harjoitusrupeama, joka viikkotasolla tarkoitti kolmea kehittävää reeniä viikkoon. Selkä ilmoitti olemassaolostaan joskus jäykistellen ja joskus kipuillen, mutta intensiivisillä hoidoilla se on saatu pidettyä aisoissa. Tammikuista ohjelmaa muokattiin hiukan siten, että pitkät tehtiin rauhallisemmin ja vauhtia haettiin kiihtyvillä semipitkillä ja kakkosen ”vedoilla”. Systeemi on näyttänyt toimivan hyvin, ainakin mies on saatu aika puhki (ks. kuva ) Eilen nimittäin vielä näytti hyvin vahvasti siltä, ettei musta ole tämänpäiväiseen nelikymppiseen, mutta onneksi tapahtui niin sanottu yhden yön ihme ja mies oli tänään kuin uudestisyntynyt. Kevyt verkka, kunnon roganoffitankkaus ja järjetön luupäisyys sai tämän ihmeen aikaan Hierojaa lainatakseni lenkin jälkeen saatoin todeta, että taas on yksi reeni lähempänä eläkettä – vai oliko se huippua

Kymmenen päivää aikaa vielä lisätä tämän kehon punasolutuotantoa ennen merenpinnalle paluuta. Leirin lopulla täytyy kuunnella tarkasti kehon signaaleja, jotta saadaan klousattua paketti fiksusti. Tämänhetkistä väsymystasoa kunnioittaen keholle täytyy antaa tulevalla viikolla kehittävien reenien väliin hiukan enemmän hengähdysaikaa, jotta ne saadaan vietyä kunnialla läpi.

Terveisiä roganoffipatojen takaa!

PS: Merikalle semit kuntoutukseen!

Koskapa selkä vihoitteli Etelä-Afrikan leirin jälkeen sitkeästi, ulkoilutin suksia ahkerasti koko helmikuun ajan. Lähinnä niin, että pitkät lenkit ja palauttavat hiihtäen ja tehoharjoitukset kävellen. Kävelyn tehojaksoon sattui sopivasti SM-hallit, joista voitto irtosi uudella halliennätyksellä 19.56,83. Enkka ja viime viikolla tehdyt kynnystestit lämmittävät mieltä oikein mukavasti. Kunto on ottanut tässä helmikuun aikana halutun hyppäyksen eteenpäin, joten tässä voi erittäin hyvin mielin lähteä puskemaan uutta määräjaksoa heikompaan happeen.Toki selän kanssa täytyy olla koko ajan tarkkana ja varsinkin pitkän lennon jälkeen.

Vuoristosta paluun jälkeen aloitan kisakauden 13.4. Tsekin Podepradyssä, jossa matkana 20 km. Paluu vuoristosta on ajoitettu samalla aikataululla kuin kesän viimeistelyleiriltä paluu ennen Moskovan MM-kisoja. Näin tulee suoritettua yksi kenraaliharjoitus ja ollaan taas tietoisempia kehon optimaalisesta iskukyvystä.

Huomenna siis Etelä-Afrikan Dullstroomiin ties jo kuinka monennen kerran. Nyt täytyypi pakata vielä laukut valmiiksi. Jotenkin tämä pakkausvaihe tuppaa venymään aina vähän pitkäksi ja aina on sellainen olo, että tulikohan kaikki varmasti messiin, vaikkei tässä mitään noviiseja enää olla. Ehkäpä muistilistan tekeminen helpottaisi asiaa..

Lisää tarinaa maapallon eteläpuoliskolta.

Ensimmäinen Etelä-Afrikan vuoristoleiri on suoritettu. Se oli kokonaisuudessaan hyvä setti, vaikkei ihan täydellisesti mennytkään. Palataan lyhykäisesti tuohon viiden viikon leirirupeamaan. Ekalla viikolla iski matkalenssu, joka ei onneksi haitannut reenaamista, koska ohjelmassa oli kevyttä sopeutumisulkoilua. Toisella viikolla pääsin hyvin murjomaan kävelyä alle pienoisesta yskästä huolimatta. Kolmannella viikolla piiskuri saapui paikalle, reeni koveni entisestään ja pääsin kokemaan mieliharjoituksiani eli niitä ah-niin-pitkiä-lenkkejä Neljäs viikko sujui myös moitteetta ja tuli epähuomiossa tehtyä vuoristoennätys 30 km:llä – epähuomiossa siis siksi, ettei sen ollut tarkoitus olla mitenkään erityisen vauhdikas, mutta tuona sadepäivänä kulku oli kohdillaan, joten päätettiin vähän kiihdytellä. Vika viikko menikin sitten ihan sumussa – siis kirjaimellisesti. Pilvet laskeutuivat Dullstroomin tasolle ja näkyvyys oli paikoin erittäin heikkoa. Mutta jos oli sää sumuista, niin oli mieskin ihan sumussa. Kokonaiskuormitus alkoi tuntua koko kehossa ja erityisesti selässä, joka sitten reistailikin viimeisinä päivinä.

Palasin Suomeen noin puolitoista viikkoa sitten. Onneksi tällä kertaa lämpötilaero ei ollut karmaisen suuri, sillä vikalla viikolla Etelä-Afrikassa oli mittari alle +15 asteessa ja Suomessa -10 asteessa. Makeita hiihtokelejä! Nämä puolitoista viikkoa onkin kulunut enimmäkseen suksien päällä. Alaselkä tuntuu vielä jumiselta, joten sen huoltamista täytyy jatkaa ahkerasti. Reenailen Suomessa vielä helmikuun, jonka jälkeen lähden uudestaan Etelä-Afrikkaan.

Seuraavaan kertaan!

P.S. Onnittelut kaikille talvisporttaajille suorituksistanne, erityisesti Pekalle suuret onnittelut MM-hopeasta! Upee homma!

Eipä ole ennen tullut jouluna syötyä aamupuuroa ulkona. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että olen aiemmin viettänyt joulut Suomessa, jossa ulkona syönti ei ole liiemmin ollut houkuttelevaa kylmän sään vuoksi. Aloitin leirityksen tänä kautena hiukan aiemmin ja nyt siis olen Etelä-Afrikassa. Viisi päivää sopeutumista takana ja taas kerran matkalenssua pukkas päälle – vasta kun Suomessa edellisestä selvisi. Kevyttä reeniä oon kuitenkin pystyny tekemään, ja yösykeanalyysit näyttävät sopeutumisen sujuneen normaalisti lenssusta huolimatta, joten eiköhän tällä viikolla pääse täysillä sorvin ääreen.

Jake ja Dullstoomin paikallinen pukki toivottavat kaikille oikein Leppoisen Luppoisaa Joulua ja Menestyksekästä Uutta Vuotta 2013!

P.S. Jonille lupasin lähettää terkut ja tässä ne tulevat: Terveisiä!