Sonera Next Generation

Heippa!

Edellisestä postauksesta onkin jo kulunut jonkin aikaa, joten nyt on hyvä vähän koota yhteen tapahtumia alkuvuodelta.
Hallikausi alkoi tammikuun puolivälin tietämillä Helsingin liikuntamyllyssä. Ensimmäinen kisa jännitti mua tavanomaista enemmän, vaikka kyseessä piti olla vielä ns. “harjoituskisa”, sillä en ollut juurikaan ihmeempiä herkistellyt, vaan kovaa oli harjoiteltu edeltävinä päivinä. Tarkoituksena oli vain saada startteja alle ja kisat toimivat myös hyvänä harjoituksena kohti tulevaa. Helsingistä käteen jäi 60m ennätys 7,55 suorastaan luokattomalla lähdöllä. Ihan ok startti hallikauteen.
Parin päivän päästä kisasin Tampereella seuraottelussa, jossa 200m kulki iltamyöhään ihan mukavasti ennätysaikaan 24,06. Nämä kaksi kisaa antoivat myös varmuuden siitä, että kunnossa ollaan ja voidaan aloittaa pikku hiljaa herkistely kohti hallikauden tärkeimpiä kisoja.

Tampereen kisan jälkeen mulla oli kaikennäköstä kiirettä ja stressiä reenauksen, koulun ja muun elämän kanssa. Tämä osittain vaikutti siihen, että kun olisi pitänyt olla hyvin levännyt ja herkässä kunnossa, olin väsynyt ja reenit eivät tahtoneet kulkea. Sairastuinkin pieneen flunssaan ja Tampereen tähtien kisat jäivät osaltani väliin. Harmitti kyllä älyttömästi, sillä ensimmäinen 400m kilpailu oli suunniteltu Tampereelle, pitkäle radalle ja kirittäjiäkn olisi löytynyt. Viime vuodesta viisastuneena en kuitenkaan radalle lähtenyt, vaan parantelin itseni kuntoon ja pääsin hallimaaotteluun Ruotsiin juoksemaan 400m ja 4x200m viestin. Fiksu päätös, sillä luultavasti en olisi Ruotsissa juossut, vaan maannut sängyn pohjalla pahemmassa köhässä..
Maaottelussa vastus olikin sitten ihan Euroopan kärkeä, kun viime vuoden euroopan mestari juoksi myös 400m. Ruotsista tuloksena oli uusi ennätys 53,52, helpolla juoksulla ja vain kaksi sadasosaa voittajalle hävinneenä! Mikä parasta, EM-raja alittui selkeästi heti ensimmäisessä kisassa! Lisäksi tulos oli uusi sähköisen ajanoton SE. Maalissa olin lähinnä hämmästynyt siitä, miten helpolta 400m juoksu tuntui!

Maaottelusta seuraava kisa olikin sitten viime viikonloppuna SM-halleissa, Jyväskylässä. Etukäteen oli jo tiedossa, että rankka viikonloppu on tulossa ja tarkoituksella. 5 starttia kahteen päivään oli hyvä harjoitus kohti Göteborgin EM-halleja ja kesää. Arvokisoissakin startteja tulee peräkkäisinä päivinä ja niissä pitää pystyä juoksemaan oma ennätyksensä väsyneenä. Lauantaina juoksin kaksi 400metrin kisaa, kolmen tunnin palautuksella. Alkuerä oli helpohko, mutta turhan kova alkueräksi. Vaikea oli silti lähteä himmailemaan, koska ajoilla mentiin finaaliin. Loppukilpailuun asennouduin niin, että voitosta juostaan, jotta jaksan seuraavan päivän startit. Maalissa odottikin sitten pienoinen yllätys; 52,99 ja uusi Suomen ennätys! Toki SE oli hallikaudelle tavoitteena, mutta itse uskoin sen syntyvän vasta EM-kisoissa. Vieläkin on vähän sekavat fiilikset juoksusta, koska se ei ollut mikään nappijuoksu. Juoksu pysyi kyllä rentona ja suht helppona, mutta uskoisin että pystyn aikaa vielä parantamaan Göteborgissa. Nähtäväksi jää, mihin se sitten aikanaan riittää…
Sununtaina ohjelmassa oli kolme 200metrin kisaa. Hieman painoi kaksi juostua nelkkua kintuissa, mutta se ei menoa haitannut. Alkuerissä syntyi jo uusi 19-sarjan suomen ennätys 23,84, joka finaalissa parani aikaan 23,67. Viestissä vetästiin vielä Pyrinnön tyttöjen kaa seurajoukkueiden SE, joten viikonloppu oli kertakaikkiaan onnistunut. Kisan jälkeen järjestäjiltä tuli tieto, että olin tehnyt seitsemän eri Suomen ennätystä, eri ikäluokissa ja yksi näistä siis tuo naisten SE 400 metrillä. Kyllä veti suupieltä hymyyn rankan, mutta mahtavan viikonlopun jälkeen! Sm-kisoissa tehtiin muutenkin kovia tuloksia ja ennätyksiä.

Ensi viikonloppuna on vielä nuorten SM hallit ja sitten koittaakin lähtö Göteborgiin, jonne hallikausi huipentuu… EM-fiilistelyjä voin päivitellä tänne vielä kisojen aikana. Tähän mennessä hallikausi on mennyt loistavasti ja hyvillä mielin voin hallikauden jälkeen lähteä leireilemään ja reenaamaan kesää varten! Ai niin ja syyt tälle tuloskehitykselle ovat hyvin selkeät ; olen yksinkertaisesti pysynyt terveenä ja tästä syystä harjoittelemaan tasapainoisesti, sekä tekemään niitä harjoituksia joita 400m vaatii. Kehitystä on myös tullut hyvin eri osa-alueilla. Jos sama meno jatkuu kevään, kesällä juostaan kovaa

-Ella

31.12.2012

Kulunut vuosi alkaa olla takanapäin. Loppuvuosi on ollut todella kiireistä, mutta myös ahkeraa työntekoa urheilun ja opiskelun parissa. Syksy ja talvi ovat sujuneet mielestäni hyvin ja olen kehittynyt eri asioissa niin harjoittelussa, kuin muussakin elämässä. Viime kisakaudesta itselleni ei jäänyt kaikista parhain mahdollinen fiilis, mutta analysoinnit on tehty ja syyt selvillä, joten jo syksystä lähtien on harjoiteltu kohti seuraavaa kautta niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Joulu oli hyvää hengähdysaikaa ja vietin sen mummolassa, Porissa. Lenkkitossut piti kuitenkin kaivaa esille jo joulupäivänä, mua ei ainakaan ole luotu istumaan ja makaamaan paikallaan vuorokautta pidempään.: D Rentouduttua tuli silti hyvin ja tehtyä asioita, joihin muuten aika ei tunnu enää riittävän. Viulunsoiton lisäksi innostuin näin neljän vuoden jälkeen piirtämään. Kyllä ne taidot hiukan ruosteessa olivatkin, mutta alun haparoinnin jälkeen olin ihan suht tyytyväinen lopputulokseen… 

Uusi vuosi kolkuttaa jo ovella. Pienempänä oli tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, kuten karkkilakkoja, olla kiltisti ja auttaa kotitöissä enemmän jne. jne. Ensi vuodeksi olen pohtinut vähän erilaisia lupauksia:

1. Lupaan tehdä kaiken vieläkin paremmin, sillä aina löytyy parannettavaa (itselläni ainakin liikkuvuudessa ja käsien käytössä) Parannettavia asioita löytyy tietysti muualtakin kuin urheilusta. Lupaan mm. viettää enemmän aikaa perheeni ja tärkeiden ihmisten kanssa ja olla avoimempi heitä kohtaan.
2. Lupaan olla tyytyväinen jokaiseen uuteen parannukseen, mutta samalla lupaan olla valmis ja halukas kehittymään vielä lisää
3. Lupaan olla iloisempi ja osoittaa, että nautin siitä mitä saan tehdä, vaikka tulee huonoja ja hyviä päiviä
4. Lupaan kiittää ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua kaikissa asioissa urheilun mahdollistamiseksi ja ovat valmiita tekemään sitä tulevaisuudessakin
5. Lupaan juosta ensi kesänä tosi, tosi, tosi kovaa

Tuleva hallikausi tuntuu olevan vielä valovuoden päässä, vaikka oikeastaan se on jo ovella. Ajatuskin kilpailuista saa perhoset vatsaan, mutta se ei suinkaan johdu tällä kertaa siitä tunteesta joka vaivasi viime hallikaudella. Viime vuonna tähän aikaan olin huolissani kunnostani monen antibioottikuurin jälkeen. Tällä hetkellä tilanne on onneksi päinvastainen, olen enemmänkin terveen jännittynyt tulevista skaboista. Syksy on reenattu ehjästi ja en ole ollut kertaakaan kipeä!!:) Tiedän olevani kunnossa ja toivottavasti reenijumit saadaan irroteltua viimeistään kauden tärkeimpiin kisoihin. EM-hallit ovat kohdallani hallikauden päätavoite, eikä raja sinne ole mikään mahdottomuus. Odotan siis tulevalta hallikaudelta paljon… On kuitenkin muistettava, että hallikaudelle emme ole koskaan varsinaisesti herkistelleet, koska päätavoitteet on asetettu kesään. Hallikausi on vain hyvä välietappi kohti tulevaa.

Menestyksellistä uutta vuotta kaikille!:)

”I will give more today than I did yesterday”

17.11.2012 Moi!

Harjoittelukausi on jo pitkällä ja hyvältä on maistunut! Ykkösasia on ollut terveenä pysyminen ja se onkin onnistunut hyvin. Positiivisia uutisia sain myös tietää perjantaina, kun minut valittiin EM-tukiryhmään. Kilpailu ryhmäpaikoista oli kova ja tänä vuonna nuoriinkin oli panostettu. Tiedän kuitenkin paikkani ansainneeni, koska kriteereinä oli sijoittua lähelle Euroopan kärkeä omassa ikäluokassani, eli 19-sarjassa. Toki töitä pitää vielä tehdä valtavsti ja saada oma nimi ylöspäin myös aikuisten EM-tilastoissa.
Tällä hetkellä oon maajoukkueleirillä Pajulahdessa. Ihan erilainen fiilis ollu reeneissä, kun pääsi toisen kerran harjoittelemaan hallissa tänä syksynä. Ollaan tehty aika monipuolisesti kaikkea ja testeissä on huomannut kehitystä edellisvuosiin. Kerrankin on myös sellainen tunne, että pystyy tekemään kaiken ilman rajoituksia tai vaivoja. Hyppelyistä ja loikista onkin tullut mun tän syksyn yks favorite-reeneistä. En ole ennen tätä syksyä saanut erinäisten vaivojen takia loikkia tai hyppiä kovatehoisesti. Nyt niistä on tullut osa voimaharjoittelua ja ite oon ainakin tykännyt kovasti. Meillä on hyvä porukka täällä ja eri ikäisiäkin. Kyllä tänne on aina kiva tulla leireilemään! Seuraava kerta koittaakin jo kolmen viikon päästä…

-Ella

Heippa!

Viime viikolla sain viettää kokonaista kolme päivää ja viikonlopun ansaittua syyslomaa. Lomaa sikäli, että ei tarvinnut kuluttaa sitä koulun penkillä istuen, vaan kerrankin kunnolla siihen oleelliseen, eli urheiluun ja huoltavaan harjoitteluun keskittyen. Käytiin perheen kanssa itä-Suomessa, Imatralla sukulaisia moikkaamassa. Imatralla on kyllä puitteet kunnossa. Uusia liikunta ja- urheilutiloja rakennetaan koko ajan lisää. Lisäksi sieltä löytyy useita virkistymispaikkoja (mm. kylpylöitä ja uimahalli). Kyllähän se vähän huvitti, kun vertaa tilannetta esimerkiksi Tampereeseen. No, jokatapauksessa pääsin treenailemaan muutamana päivänä vähän kovempaa juoksusuoralla, joka oli lähes tyhjä. 60m suora oli siis käytännössä yksin minun käytössäni. Pääsinpä juoksemaan jopa yhden treenin taas pitkästä aikaa piikkareilla ja se olikin ensimmäinen nopeustreenini tähän syksyyn. Seuraavana päivänä edellispäivän harjoitus kyllä tuntuikin jaloissa!

Tykkään myös Imatran maastoista, vaikka ne hiukan mäkisiä ovatkin. Kun lumi tulee, samoille reiteille pääsee sitten suksien kanssa. Muutakin arkiliikuntaa tuli loman aikana harrastettua, kun pyörin ulkona nuorempien serkkujeni kanssa, sekä lenkkeilytin koiria. Tämmönen pikku “oma leiri” antoi taas puhtia palata takaisin kotiin ja jatkaa arkisia asioita, sekä reenejä. Hallikin aukeaa jo kuukauden päästä, joten toivotaan vaan, että kovin paljoa lunta ei ennen sitä ehdi sataa. Onneksi on ollut vielä suht hyvät olosuhteet ja paikat juosta ulkonakin.

Ai niin ja uudet piikkarit sain myös eilen. Odotan innolla, että pääsisin testaamaan niitä!

-Ella

11.9.2012 Heippa! Syksy on jo pitkällä ja reeniäkin on tullut tehtyä reilut kaksi viikkoa. Taakse jäänyttä kautta on pureskeltu ja mietitty mitä jäi käteen ja mitä olisi voinut tehdä ehkä toisin. Päällimäisenä tunteena ainakin itselläni oli lievä pettymys. Laskeskelin tässä, että vuoden sisään tuli syötyä 12 antibioottikuuria ties minkälaisiin sairauksiin ja vaivoihin. Valitettavasti tämä näkyi kisoissa ja etenkin 400m, jonka tulos ei parantunut viime vuodesta. Kauas en jäänyt, mutta ennen kautta kuitenkin tavoitteena oli reilu ennätysparannus. 100 ja 200 metrillä pystyin kuitenkin parantamaan ennätyksiäni kymmenykslliä. Helpottaa tietää, että nopeus on ainakin kehittynyt ja sitä kautta vauhtia haetaan myös tuohon tulevaisuuden matkaani, 400 metrille. Tuntuu myös, että kaikkea en saanut ihan ulosmitattua pikamatkoillakaan. Ennätykset rikkoutuivat loppukaudesta, usein monien juoksujen jälkeen, finaalijuoksuina ja huonoissa olosuhteissa.. Aina voi tietysti jossitella, mutta näilläkin matkoilla jäi vielä paljon hampaankoloon ensi kautta varten! Loppukaudesta päälimmäisinä mieleen jäivät vielä maaottelu, (jossa otimme Ruotsista murskavoiton!!) Kalevan kisat ja seurajoukkueiden Eurooppa-cup Portugalissa, jossa juoksin elämäni ensimmäisen kerran 400m aj, eikä edes hapottanut! Ehkä noi aidat vois sipasta pari kertaa ensikin kesänä…

Syksyn harjoittelu on lähtenyt vaivoitta käyntiin. Ennen kunnollisten treenien alkamista kävin poistattamassa molemmat viisaudenhampaat (joten nyt se vähäinenkin viisaus on luultavasti musta poistunut..) koska ne ovat aiheuttaneet osan sairastelustani kuluneen vuoden aikana. Operaatio itsestään oli kivuton, mutta viikon verran muistutin poskieni kanssa lähinnä hamsteria. Itse reeneihin mulla on ollut kova motivaatio ja tuntuukin, että kunto on noussut taas kohisten. Paikat tuli aluksi tosi kipeiksi, mutta mun ajatus on aina ollut se, että sillä se kipu lähtee millä on tullutkin, eli reenillä. Tänään vietän ansaittua lepopäivää, mutta huomenna pääsee taas 8.00 aamulla reenailemaan. Saatiin myös reeniseuraa saksalaisesta nais- urheilijasta, joka on tullut vuodenvaihteeseen asti tänne Tampereelle opisekelemaan TTY:lle. Itse oon ainakin kokenut tän vauhdikkaan reeniseuran hyvänä, kun oon saanut vetoihin apua ja saksan kieltäkin on päässyt reenaamaan siinä ohella. Halliin ei olla vielä päästy, eikä päästäkään vielä hetkeen, kun pinnoitetta on uusittu ja b-halliin rakennetaan juoksusuoraa. Jos aikataulu pitää, niin joulukuusta lähtien päästään sitten reenailemaan “uusittuun” Pirkkahalliin.

Tässä enne reenikauden alkua oltiin Soneran kanssa Mäntsälässä Hirvihaaran kartanossa. Oli kiva nähä kaikkia ja viettää aikaa yhdessä! Tsemppiä kaikille nyt kisakautensa aloittaville ja tsemppiä myös reeneihin!!

“I may not be there yet, but I´m closer than I was yesterday”