Sonera Next Generation

Arabiemiraattien kisakiertue meni ihan hyvin. Kuumassa ja auringossa, mutta myös sateessa ja myrskyssä tuli kelattua. Ensimmäisenä kisat olivat aivan Dubain vieressä Sharjahissa. Kelasin 100 metristä 800 metriin Sveitsin tyttöjen kanssa. Kisat Sharjahissa oli minun luokkani osalta siis Suomi vs. Sveitsi. Rata oli nopea, mutta pikamatkoihin en ole kovin tyytyväinen, eikä tuulikaan meitä oikein suosinut. 100m jouduin kelaamaan lähes 3 metrin vastatuulessa. En ole varmaan koskaan kisannut niin kovaan vastatuuleen ja se olikin kyllä aikamoista runttaamista eteenpäin. Pidemmillä matkoilla Sveitsin tytöt ovat hyviä ja ennen 800m pelotti hieman että pysynköhän heidän perässä. Tämä hirmu pitkä matka meni kuitenkin erittäin hyvin omalta osaltani ja tein uuden ennätyksen 1:59,61. Pääsin hyvin peesiin ja siinä sitten vain piti pysyä. Olin erittäin iloinen että tuo matka onnistui noin hyvin, koska olen koko talven hallilla vetänyt niitä. Seuraavaksi oli suuntana Al Ain, keskellä hiekkaa. Siellä minulla oli vain 100 metristä 400 metriin ja kisat televisioitiin myös. Rata täällä oli hitaampi kuin Sharjahissa. Al Ainissa kisat menivät jo hieman paremmin kuin edelliset, mutta en silti ollut kovin tyytyväinen aikoihin. Ajanotossa oli myös ongelmia ja kaikki ajat otettiin käsiajalla ja se on tosi harmi. Jotkut urheilijat olivat tulleet rikkomaan MM-rajoja ja kaikki näissä kisoissa tehdyt ajat ovat epävirallisia. Viimeisenä oli vuorossa Dubai, jossa oli todella hidas eli pehmeä rata. Sveitsin tytöt eivät tulleet ollenkaan tähän viimeiseen kisaan. Kaikilla matkoilla naisissa oli luokat yhdistetty ja kelaajat eritasoisia. Kisasin 100 metristä 1500 metriin. Voitin kaikki muut matkat paitsi 1500m, mutta ajat eivät olleet taaskaan tarpeeksi hyviä, että olisin ollut tyytyväinen. Kaikkina kisapäivinä aurinko paistoi ja oli todella lämmin, mutta Dubaissa 400m kisapäivänä oli vesisade ja kauhea tuuli. Se 400m oli ihan kauhea ja hyydyin ihan täysin. Dubaissa oli muutama ihan kokonainen vapaa päivä joten nähtiin vähän Dubaitakin. Näin myös tuttuja jotka asuvat nyt Dubaissa siellä ollessani. Mukava reissu oli ja sain hyvin taas kisakokemusta lisää, vaikka ajat olivat vain ok. Ennen kisoja oli taas tehty asentomuutoksia tuoliin ja ne eivät oikeen näyttäneet toimivan. Nyt suomeen tulleessa teimme pieniä paranteluja asennon suhteen ja nyt tuntuu taas jo paremmalta. Huomenna aamulla olisikin lähtö Portugalin Monte Gordoon, jossa leireilen reilu kaksi viikkoa. Aurinkoa, lämpöä ja treeniä taas luvassa oikein kunnolla

Helmi- maaliskuun vaihteessa oli tämän vuoden ensimmäinen nuorten paralympiaryhmän leiri Pajulahdessa. Kovaa treeniä ja luentoja tärkeistä asioista mahtui viikonloppuun hvyin. Mina Mojtahedi piti meille luennon ravitsemuksesta ja tällä tärkeällä aiheella jatkamme koko vuoden nuorten leireillä. Mina piti myös kaikille henkilökohtaista ravintovalmennusta ruokapäiväkirjojen perusteella. Luento oli hyvä ja todella tärkeä meille urheilijoille ja opin uuttakin. Henkilökohtainen palaute omista ruokatottumuksista oli myös todella hyvä ja tärkeä asia. Kelaustuolin asentoa on taas muuteltu ja nyt istun alempana kuin koskaan. Asento on siis muuttunut aika paljon ja kelauskin tuntuu ihan uudelta ja vähän epävarmalta. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että se toimisi hyvin ja viikon päästä onkin lähtö tämän vuoden ensimmäisiin kisoihin ulkomaille Arabiemiraatteihin. Siellä kierrän kolme eri kisaa kahdessa viikossa. Nyt vielä täällä kylmässä tehdään viimeiset treenit ja sitten pääseekin ihanaan lämpöön ja aurinkoon taas tositoimiin:)

Peruskuntokausi on edelleen käynnissä ja hyvin on rullaillut. Koulussa loppui juuri koeviikko ja neljäs jakso alkoi. Tammikuun puolenvälin aikaan oli halli SM-kisat Pajulahdessa. Kisat menivät oikeastaan ehkä jopa hieman paremmin kuin olin
odottanut. Harjoitteluani ei muutettu ollenkaan ennen kisoja vaan vedettiin edelleen kovaa peruskuntoa. Mitään huippu tuloksia ei siis nähty 60m ja 100m, mutta kuitenkin näin keskellä peruskuntokautta startit olivat ihan hyviä. Unohdin ihan kokonaan viime blogissani mainita pikku muutoksesta joka koskee valmennusta. Henkilökohtainen valmentajani on nykyään Maarit Kurki, mutta kaikki valmennuskuviot jatkuvat samanlaisina kuin on aikaisemminkin ollut. Rauno Saunavaara hoitaa edelleen kelaustreenit, Maarit hoitaa sitten kaikki muut oheistreenit ja Marko Hyytiäinen on kaikessa vähän mukana. Tämä valmentajan vaihdos oli siis vain nimellinen muutos. Maaliskuun puolivälissä lähden Arabiemiraatteihin, jossa kahden viikon aikana kisataan kolme kisaa. Odotan hirmuisesti, että pääsee taas kisaamaan!:)

Nyt on taas se aika vuodesta kun urheilijoita palkitaan vuoden suorituksista. Olen saanut mennä tilaisuudesta tilaisuuteen ja välissä treenata ja opiskellakin. Meillä Mäkelänrinteen urheilulukiossa palkittiin vuoden parhaat urheilijat syksyn lakkiaisissa. Minulla on kunnia olla vuoden urheilukapteeni yhdessä jalkapalloilija Joel Pohjanpalon kanssa. Arvostan suuresti tätä tunnustusta! Myös Satakunnanyleisurheilijat palkitsivat parhaat urheilijansa ja minä sain vuoden parhaan naisyleisurheilija palkinnon. Hieno juttu myös tämä! Huippu-urheilulle yksi iso juttu juuri nyt on huippu-urheilun muutos
työryhmä, jonka loppuraportin julkistamistilaisuudessa 5.12 sain olla mukana. Myös kotipaikkakunnalla on ollut pari tilaisuutta. Olin kertomassa Vampulan Lions Clubille urheilustani ja Lontoon matkasta. Oli mukava olla kertomassa kotipaikkakunnalla urheilustani, koska he ovat olleet todella innoissaan ja kannustaneet kovasti.
Itsenäisyyspäivänä olin Huittisten kaupungin järjestämässä itsenäisyyspäiväjuhlassa, jossa minulle luovutettiin stipendi kesän saavutusten johdosta. Nyt vielä treeniä ja enää viikko koulua jäljellä ennen joulua. Mukavaa joulun odostusta!

Amanda

Peruskuntokausi on kovassa vauhdissa ja treenit ovat menneet ihan hyvin. Viimeviikolla tuli myös ilouutinen kun SUL julkaisi uudet valmennusryhmät ja itse pääsin korkeimpaan valmennusryhmään Team Finlandiin. Olen tosi iloinen ja tämä nostaa taas varmasti motivaatiota.

Näin peruskuntokaudella treenit ovat pitkiä ja välillä hieman puuduttavia. Kuitenkin treeni-intoa löytyy! Olen kerran viikossa päässyt tekemään yhteisiä treenejä aika samantasoisen kelaajan kanssa. Se on ollut mukavaa kun on saanut tehdä hyviä treenejä toisen kelaajan kanssa. Se pistää tekemään parhaansa, kun on joku muukin tekemässä kuolemaa siinä radalla. Marraskuun alussa oli tämän vuoden viimeinen nuorten paralympialeiri Pajulahdessa, jossa sai treenata ja viettää aikaa samanikäisten ihmisten ja etenkin tyttöjen kanssa. Ensi viikolla menen Jyväskylään Junior Games – kilpailuihin, jotka ovat lasten ja nuorten liikunta-, näkö ja kehitysvammaisten kilpailut. Olen itse ollut kilpailuissa ensimmäisen kerran 7-vuotiaana ja koko urheiluni on lähtenyt sieltä.  Tällä kertaa olen kannustamassa innokkaita nuoria tulevaisuudenlupauksia.