Sonera Next Generation

Ja näillä testeillä ikävä kyllä tarkotan enemmän verikokeita ja muita terveyden tutkimusjuttuja kun lajinomasta fyysistä testailua, vaikka niitäkin on toki viimiseen kuukauteen  mahtunu. Pientä takapakkia treenien suhteen on kuitenki joutunu viime aikoina ottamaan, yllätys yllätys, terveydentilan takia.

Peuskuntokautta on väännetty nyt siis reilun kuukauden verran ja siihen on sisältyny niin hyviä kun huonojakin jaksoja, liikaa kyllä tota jälkimmäistä. Alkupuolisko lähti ihan ok liikkeelle ja aika paljon tehtiin määrää ja juoksutreenejä. Ehkä jälkikäteen ajateltuna vähän liikaa tuli ekalle viikolla jalkojen päällä tehtyä määrää ylimenokauden 3 viikon huilin jälkeen,  josta lopputuloksena akillesjänteen kova kiputila (todennäkösesti tulehdus) ja seuraavan viikon treenit mentiin veden merkeissä. Eikä siinä sinänsä mitään hävitty, kovimmat treenit oon tähän mennessä itseasiassa tehny vesijuoksuvyö vyötäröllä et älyttömän tehokasta touhuu siitäki halutessaan saa. Vedessä polkemisjakson jälkeen iski kuitenki sitkee yskäflunssa päälle, joka ei vieläkään oo oikeen kunnolla parantunu. Treenejä on joutunu sen takia keventämään melkeinpä viikosta toiseen eikä oo päässy vielä sellaseen kunnon rähinäperuskuntomeininkiin kiinni kovista haluista huolimatta. Ja se o väärin se!

Kotimaan leireilyt on kans saatu käynnistettyä tossa parikolme viikkoo sitte, ja siellä tärkeimmät infot fyysisestä kunnosta tuli laktaatti- ja voimantuottotesteistä. Niiden perusteella maksimivoima olis menny meikäläisen osalta jonkin verran eteenpäin, mut nopeusvoima oli viime kerralla hitusen parempi. Mikä on toisaalta ihan luonnollista koska nyt eletään peruskuntokautta. Laktaatit, eli maitohapot ja sykekäyrä näytti ihan kohtuu hyvää tulosta. Juostiin siis 3x3x300m/1.5′/3′ ja joka sarjan välissä mitattiin maitohappopitosuudet. Vauhdit oli vielä sellasta pk-tasoa, alko minuutin kiemuroilta ja viiminen veto mulla tais olla 48 alkunen et ei vielä mitään tykitystä mut ei nyt ihan lönköttelyäkään noilla palautuksilla.

Ja sit vielä palataas näihin alussa mainitsemiin muihin testimenetelmiin. Elikkä täs on nyt otettu jos jonkinlaista dataa pojasta verikokeiden ja hengitysmittausten avulla, koska fiilis treeneissä/treenin jälkeen on viime aikoina tuntunu sen verran heikolta. Turhauttavinta on ollu se että lämpö on viikosta toiseen ollu siellä 37 päällä, mikä ei mun normilämpö oo. Nyt kun on mukaan tullu vielä epänormaalia tuntemusta keuhkoputkissa, jalkojen ja pään särkyä ja treeneistä palautuu huonosti ni ei siinä ainakaan positiiviset ajatukset päässä pyöri. Viime keskiviikkona olin tekemässä rasitustestin, saman minkä viime alkukesästä, ja siinä suoritus oli onneks sen verran hyvä et lääkäri poisti ylikunnon mahollisuuden epäiltyjen listalta, vaikka oireet vähän siihen suuntaan viittais. Nyt on verikoetestejä kuitenki jatkettu ja yritetään löytää se syy sieltä hinnalla millä hyvänsä. Tulosten pitäs tulla ens torstaihin mennessä ja jotenki sitä nyt hartaasti toivois et joku niistä monista näytteistä mätsäis et sais “lääkkeet” ja pääsis jatkaa hommaa täysillä puhtaalta pöydältä.

Henkisesti rassaavaa touhua olla tietämättömänä mikä kropassa jyllää mut se on varma et niin kauan jauhataan testailua kunnes syy löytyy. Yks epäiltyjen listoilla oleva syy on ravintopuoli ja siihen onki nyt kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja oon jutellu monen ammattilaisen kans asiasta. Nyt oon parisen viikkoa sit ottanu käyttöön Herbalife-merkkisen ravintolisävalmisteen. Tärkein tehtävä niillä olis parantaa vastustuskykyä ja proteiinipitoistaa ruokavaliota. Ainakaan toistaseks ei oo mitään mainittavaa vaikutusta ollu suuntaan tai toiseen mut toivotaan et se siitä lähiaikoina lähtis tehoamaan. Niin kauan painitaan ku on toivoa ja eiköhän se tästä taas lähe kone dieselmäisesti käyntiin ku on saatu alkukankeudet pois alta

Kausi 2012 on siis saatu kisojen osalta päätökseen ja viime päivät onkin menny enimmäkseen kouluhommissa ylppäreihin lukiessa, tosin nekin jo eilisen jälkeen takanapäin. Keväällä sit taas lisää sitä hommaa ja sillon olis tarkotus saada valkosta lakkia pään päälle, lets see…

Ite kisakaudesta jäi aika lailla kaksijakoinen fiilis. Tai noh, ehkä jälkikäteen ajateltuna enemmän kuitenkin positiivinen jos ottaa huomioon alkukauden vaikeudet ja sairastelut  joista ei toipunu kunnolla oikeen missään vaiheessa. Mut ennen tammikuun sairasteluperiodia kun kaikki näytti vielä erittäin hyvältä ja realistiset tavotteet oli kesälle 50sekunnin pinnassa ja MM-mitallissa, ni näistä jäätiin loppupeleissä aika kauas. Ennätyksen sivuaminen (50.80) ei ollu kuitenkaan sitä mitä lähettiin kaudesta hakemaan, mut silti siihen täytyy olla tyytyväinen. Varsinkin kun sen sai tiristettyä irti siellä tärkeimmässä eli MM-finaalissa. Ja jäi sinne kauteen muitakin tärkeitä asioita, kuten aikuisten arvokisadebyytti, ensimmäinen aikuisten suomenmestaruus ja Ruotsi-ottelun voittoputken venyminen kahteen. Voittaminen tuntuu aina pirun hienolta ja siks loppukauden kisoista (Kalevan Kisat ja Ruotsi-Suomi) jäi makee fiilis, vaikka ajallisesti ne ei mitään rakettitieteellistä tarjonnu (51.72 ja 51.18). Nii ja kävinhän mä Ruotsi-ottelun jälkeisenä viikonloppuna vielä rykäsemässä satasen ja keihään kll: kisoissa ja molemmissa ennätykset paukku: 100m 10.99 (tosin +2.9) ja keppi 49.19 kättä ja kylkeä onki saanu parannella tässä ton keihään seurauksena mut toisaalta eihän tässä muutakaan järkevää tekemistä oo ollu…

Ennätyksien siivittämänä sai siis alotella ylimenokauden, jota oon nyt pitäny vajaan 2 viikkoa. Tarkotuksena on pitää 2-3vkon täyslepo,  parannella haavat ja ladata akut täyteen, ennenku päästään taas itse asiaan eli makostelemaan niitä happoja. Alkaahan tässä jo pikkuhiljaa vieroitusoireita ilmenemään ku on täytyny olla nenä kirjassa viime viikot ja kaikki muu kiva on kielletty. Nyt on ajatukset kuitenki jo siirretty pk-kauteen ja pohjan rakentamiseen ens kesää ajatellen. Tavoitteena on että ens kauden jälkeen ennätyslukema alkaa luvulla 4 ja sen eteen paiskitaan kovasti  hommia!

U20 MM kisat on nyt onnistuneesti takanpäin ja hyvä aika pienelle raportille itse kisojen ja fiilinkien suhteen. Reissu oli kokonaisuudessa tosi onnistunut, niin Suomen joukkueen kun meikäläisenkin osalta. Pistesijoja tuli tavoitteisiin nähden yli odotusten ja ainut miinus oli se ettei mitalin kantaan päässy kukaan suomalaisista kiinni vaikka suht lähelle se osalla jäi. Tulevaisuus näyttää kuitenki valosalta ja sehän se on tärkeintä näissä kinkeroissa!

Omaan suorittamiseen voi kans olla enemmän ku tyytyväinen kun pysty näin rikkonaisen kauden jälkeen palaamaan ennätystasolle ja tekemään sen vielä siinä tärkeimmässä paikassa eli MM-finaalissa. Onnistumisen tunteita ku ei tänä vuonna liikaa oo tullu ni  ensinnäkin finaaliin asti pääseminen oli jo aika iso juttu henkilökohtasesti ja pisti kyllä suupielet aika jyrkästi ylöspäin. Alkuerän jälkeen oli jo siinä mielessä luottavainen olo et pysty aika tarkkailevalla ja aika kehnollakin juoksulla suht hyvään aikaan jos vertailee tänkautisiin muihin juoksuihin. Aika siinä oli 51.65, kun pari viikkoa sitä juoksua edeltävä EM-juoksu oli 51.59 ja siinä mentiin niin maksimitehoilla ku pääs. Eli iskukyky oli selvästi parantunu parissa viikossa ja varmaan Barcelonan helteilläkin oli oma osuutensa asiaan…Välierässä alko olemaan jo sitä tuttua menoa ja se meni taktisesti ja teknillisesti tilanteeseen nähden tosi hyvin. Oli itellekin helpottavaa huomata että oli loppusuoralla vielä voimia vaihtaa tuttu kirivaihde päälle ja sai siinä poimittua muutamia tärkeitä selkiä. Tuloksena 50.89 ja aikojen perusteella finaaliin! Mahtava fiilis tais kompensoida fyysistä rasitusta koska tuntu että palautu yllättävän hyvin, vaikka pohjia ei hirveesti oo pystyny terevyden takia rakentamaan. Henkisen valmentajani sanoin; mieli liikuttaa lihaksia, pitää siis selvästi paikkaansa… Finaali oli odotusten mukaisesti tasasta vääntöä ja oikeestaan tilastojen mukaan selkeesti 2 kovinta kaveria jäi molemmat ilman mitalia oltuaan 4. ja 5.. Oma sijoitus oli lopulta 6. ajalla 50.80 (=PB), kun tilastojen mukaan kisoihin lähettäessä olin jossain sijoilla 15.  Mitalikaan ei loppujen lopuks jääny kun 33 sadasosan päähän ja voittajakaan ei ihan mahottoman kaukana ollu (Futch USA 50.24), mikä antaa taas lisää uskoa et kaikki on mahollista kun vaan pitää ittensä terveenä. Ja Eurooppalaisista jaettu ykkönen (Franz GER samalla ajalla 5.) kuulostaa kans ihan hyvältä 4x400m viestin jouduin jättämään välistä ihan terevydellisistä syistä. Neljään päivään neljä nelosta ei välttämättä olis ollu se viisain veto kun kauttakin on vielä reilusti jäljellä. Lääkärin määräystä (2x viikossa kisa/kova treeni) piti rikkoa jo finaalin suhteen mut se oli onneks sen arvosta:)

Kausi siis jatkuu viikon kevyemmän jakson jälkeen ja huomenna olis vuorossa 100m ja 200m riihimäellä uutta tatsia hakien. Kovia kisoja riittää vielä loppukesäänkin vaikka tärkeimmät on jo takana. Esimerkkinä 19v. pohjoismaidet, 19v SM-kisat, kalevan kisat ja ruotsi-ottelu, elikkä ei muuta kun ennätyksiä tavoittelemaan ja nauttimaan terveenä kisaamisesta!

P.S. Minnalle onnittelut MM-kullasta ja -hopeesta

Erikoisurheilulääkärin tuomio on nyt kuultu ja eihän se mieltä kauhiasti lämmittäny tässä tärkeiden kisojen kynnyksellä. Kehossa ylirasitustila ja oikeastaan ainut lääke jos tällä kaudella mielii vielä kovia tuloksia tehdä ni on totaalinen lepo kaikesta urheilusta vähintään 2 viikoks, tai ainaki siihen asti ennenkun jatkuva lämpöily on saatu aisoihin ja voimat alkais palautumaan ennalleen. Kuulemma kaikista sairasteluista mitä oon talven aikana kokenu ni ei oo palauduttu kunnolla, ja sen takia vastustuskyky on jatkuvasti heikko, eikä treeneistä/kisoista palaudu kunnolla. Liikaharjoittelusta johtuvasta ylikunnosta ei siis varsinaisesti oo kysymys…

Hyvä homma tässä nyt on se, että väsymykselle ja surkeille fiiliksille löyty syy ja sai tarvittavat “lääkkeet” (lepoa – ruokaa – lepoa – ruokaa…). Erittäin huonoa mun kannalta taas on se että kesän tärkeimmät kisat sijoittuu heti alkukesään ja EM-kotikisat lähestyy jo hirmusta vauhtia. Pahimmassa tapauksessa joudun seuraamaan EM:ät kannustajan roolissa, koska mulle kuitenkin ne kaikista tärkeimmät, U20 MM-kisat, on nekin jo vajaa pari viikkoa Helsingin jälkeen, ja siellä pitäs viimestään saada kaikki potentiaali irti mitä äijästä löytyy. Sen takia puolikuntosena paahtaminen tuskin edesauttais huippukunnon löytämistä Barceloonaan. Kirvestä ei oo vielä heitetty kaivoon minkään suhteen, mutta kyllähän tällänen tilanne miestä syö kun melkonen superkesä kuitenkin tiedossa… Tärkeintä kuitenkin nyt on et sais ittensä täysin kuntoon ja pääsis taas nauttimaan hommasta, sitä kautta ne tuloksetkin sit tulee. Nuoriahan tässä vielä ollaan ja ne ISOT kisat on vasta kaukana edessä päin

Oskari

Nyt on tosiaan kisakausi korkattu, vaikka mitään riemunkiljahduksia se ei aiheuttanut, pikemminkin päinvastoin. Varsinkin kauden avauksesta, Namurissa, jäi todella karvas maku kokonaisuudessaan. Kello puhuu puolestaan: 53.38 ja 2.6 sekuntia ennätyksestä.. Enemmän huolestunu oon kuitenkin omista tuntemuksista juoksussa ja juoksun jälkeen kun kellosta.  Juoksu tuntu suurinpiirtein siltä kun ois suolla tarponu menemään (nimimerkillä suopotkupallosta MM-tason kokemusta ), eikä kropasta tahtonu saada irti sitte tippaakaan!  Alkuverkasta asti tuntu jo tosi väsyneeltä ja energiattomalta, vaikka tankattu oli ihan normaaliin tapaan, ellei enemmän. Ruoka ei vaan jostain syystä tunnu tällä hetkellä imeytyvän kroppaan. Olosuhteissakin olis voinu olla toivomisen varaa: mittari näytti +10 ja aikataulu myöhästy tunnin verran. Kruununa vielä koripoika, joka tepasteli eteen radalle heti lähdön jälkeen ja tärskäytin aika kovalla vauhdilla päin. Onneks ei kummallekaan sattunu pahemmin ja pääsin yrittämään uudelleen seuraavassa erässsä. Siitä kiitos kisajärjestäjille!

Kun oltiin saatu Namurin kisa pyyhittyä pois mielestä, jatkettiin autolla sieltä Nottwilliin, Sveitsin puolelle. Valmentaja ja isäukko kyyditsijöinä ja tulihan siinä semmoset 600km ajeltua ei paras mahdollinen valmistautuminen seuraavan päivän kisaan mutta kokemus se oli sekin kahlata muutamat Euroopan maat läpi. Voi ainakin sanoa että on Luxemburgissakin käyty!

Ite kisa meni ajallisesti paljon paremmin (52.03), mutta edelleen fiilis verkassa oli kun talviunilta herätetyllä karhulla. Eikä kisasuorituskaan tehojen puolesta näyttäny suuntaa paremmalle. Teknillisesti ja taktillisesti ok suorittamista, mutta jos ei kropassa kaikki oo kohillaan ni kellossahan se loppupeleissä näkyy. Olosuhteet Nottwillissä oli todella erinomaiset, ja uus ratakin oli vielä korkkaamaton ennen näitä kisoja. Sama mondopinnote kun Lontoon olympiaradalla ja ite tykkäsin kyllä tosi paljon eli kovaa olis todennäkösesti menty jos ois ukko kunnossa.

Huomenna jatkuu kisat 200m merkeissä ja lauantaina ois tiedossa stafettkarnevaalit stadikalla ja siellä ruotsalaisviesti. Tarkotus on nyt kuitenki keventää treenikuormaa huomattavasti ja pistää kroppa kunnolla kuntoon ennen kesän tärkeimpiä. Lääkärikäynneillä yritetään selvitellä mikä miehessä mättää ja toivotaan että jokin syy sieltä löytyy. Epätietoisuudessa urheileminen kun tahtoo syödä myös tota itseluottamusta..

Ei tässä kuitenkaan muu auta kun suunta ylöspäin ja kausihan on vasta alussa, elikkä ei sen suhteen tarvi vielä ressinappulaa painaa. Toviottavasti seuraavassa blogissa olis jo parempia uutisia, niitä on aina mukavampi kirjotella   Pysykää terveinä!

Oskari