Sonera Next Generation

Pitkä USA leiri alkaa kääntyä kohti loppuviikkoja. Paljon on tehty töitä amerikan länsirannikolla. Treeniolosuhteet ovat mainiot. Paavo poika viihtyy hyvin kuten koko perhe. Vapaalla piti käydä Teemu Selänteen ja Saku Koivun matsia katsomassa, hieno tapahtuma ja kokemus, hienoja urheilijoita. Kesä alkaa kutkutella aikamiehen kylkiä jo, toivotaan että saa hyvän vaiheen tähän leirin loppuun vielä.

Minuun on oltu yhteydessä viime keväänä ja tänä talvena useasti talviurheilijoiden toimesya apurahan maksatusasioissa. Olen siis Urheilijayhdistyksen (UY) puheenjohtaja. Yhdistyksessä on 300 urheilijaa 40stä eri yksilölajista. Jos et ole jo jäsen käy ihmeessä liittymässä (urheilijayhdistys.fi), koitamme pitää urheilijan puolta. Opetus- ja kulttuuriministeriö on siis maksanut talviurheilijoiden apurahat vasta kevään loppupuolella toukokuussa tai kesäkuussa, terve. Eli talviurheilijan tulisi odottaa könttäapurahaa kevään ajan ja lainata jostain rahaa. Syynä kuulemma joku byrokratia maksatuksen ympärillä. Apuraha on tarkoitettu elinkustannuksiin. On todella tylsä asia että urheilijaa ei arvosteta. Teimme kirjallisen vaatimuksen UY:n hallituksen toimesta nyt helmikuussa, koska viime kevään pyyntömme kaikuvat kallioille. Urheiluruutu teki aiheesta tänään jutun, jossa Arhinmäki lupasi järjestää asian kuntoon ja harmitteli että asia ei ole kunnossa. Jäämme odottamaan. Toivottavasti pystyimme järjestämään asian kuntoon mediankin avulla. Vakuutusasiassa kävi hieman samalla tavalla reilu vuosi sitten.

Ei ollut edes metriä lunta auton päällä kun saavuimme perheen kanssa kuukauden leiriltä, heh. Nappasin tässä alla ajatuksiani Seinäjoesta sydäntalven iltaan (Seinäjoen daamit tekivät Komia markkinointimatskuja ja Koskelan Pekan kanssa pohdittiin):

- Seinäjoen kokoinen maaseutukaupunki on paras mahdollinen ympäristö urheilijalle! Kaupungissa on kaikki tärkeimmät suorituspaikat ja etäisyydet ovat lyhyet. Lisäksi ihmiset ovat erittäin kannustavia ja suhtautuvat intohimoisesti urheiluun.

- Erilaisia lajivaihtoehtoja oli pilvin pimein kun itse olin nuori. Kaikenlaista tuli kokeiltua kilpalajien yleisurheilun ja uinnin ohella mm. lumilautuailua ja “pipolätkää”. Kovin montaa lajia ei Seinäjoen seudulta löytynyt mitä ei olisi voinut harrastaa.

- Liikuntapaikkojen monipuolisuus ja niiden asiallinen hoito on tietenkin tärkeimmät. Myös kaupungin tuki seuroissa tehtävälle vapaaehtoistyölle on erittäin arvokasta. Mielestäni nämä luovat pohjan sille kaikkein tärkeimmälle eli vankkumattomalle positiiviselle vireeelle joka liittyy voimakkaasti kaikkeen urheiluun Seinäjoen seudulla.

- Hyvät liikuntapaikat ja innokkaat valmentajat lapsena. Seinäjoella oli luonnollista ja kivaa harrastaa urheilua.

- Kävin itse silloisella Kivistön yläasteella liikuntaluokkaa. Urheilua oli ohjelmassa paljon ja eri lajeja tuli kokeiltua. Myös kaveripiiri oli sporttista.

- Kyllähän minä saan olla pitkälle kiitollinen Seinäjoelle, että minusta ylipäänsä tuli urheilija. Seinäjoella urheilu vei mennessään ja siitä tuli minulle elämäntapa. Kun muutin opiskelujen perässä pois, niin suunta oli muodostunut Seinäjoella niin selkeästi, että huippu-urheilua oli helppo jatkaa.

- Kaupungin liikuntapaikat muodostavat rungon koko harjoittelulle. Urheilutalon punttisalilla ja Nurmon liikuntahallilla tulee kolisteltua rautoja. Keskusurheilukentällä löytyy yleisurheilun suorituspaikat. Talvella tulee ahkerasti tahkottua latuja suksilla.

- Perhe vie suuren osan moukariringin ulkopuolisesta ajasta. Ainakin leikkipuistoja on koluttu ahkeraan. Välillä on aikuisten kesken ollut mukava piipahtaa vaikka elokuvissa tai Rytmikorjaamolla keikalla.

Suomen Urheilugaala juhlittiin viikko sitten maanantaina. Tällaiselle urheilun suurkuluttajalle se on ehkä siistein tapahtuma ikinä! Pääsin kyselemään mm. Robert Heleniuksen kuulumisia. Mies oli ehkä maailman mukavin tyyppi siviilissä ja kaikille kyselijöille riitti aikaa, mutta totisesti ei tekisi mieli hypätä samaan rinkiin kaverin kanssa. Meikäläinenkin sai jutella yläviistoon ja hartiat olivat kuin en kuuluisat ladon ovet.

EM ja Olympia tuplakesää odotellessa motivaatio on kohdillaan ja vastenmielisimmätkin treenit on tehty hymyssä suin. Heittokuntoa lähdetään kaivamaan esiin taas helmikuussa Teneriffalla. Tammikuu tietää minulle siis tällä kertaa puurtamista kotimaassa. Seinäjoen seudun punttisalit tulee enemmän kuin tutuksi. Onpa tullut pari hiihtolenkkiäkin heitettyä. Eipä tässä muuta kuin rautaa liikkumaan ringissä ja salilla.

- OP

Nuoren miehen maailma on mielenkiintoinen. Keskisten kyläkaupan leluosastolla on nähty melko iso moukarinheittäjän näköinen mies pienen poikansa kanssa. Käynnissä oli selkeästi neuvottelu siitä kuinka monta paloautoa ostetaan ja kuinka monta jää hyllyyn. Lopulta tarina päättyi onnellisesti ja molemmat osapuolet saivat 50 50 tahtoaan läpi. Mikä ihme niissä paloautoissa kiehtoo ? Valot, värit, torvet, hälytysäänet. Paavo on onnellinen pikku mies, Paavoa ei vielä euriborit ja pressanvaalit paljon heilauta …