Sonera Next Generation

Kausi päättyi meillä perinteisesti SM-kisoihin huhtikuun alussa, jonka jälkeen hetken voi hengähtää ennen taas uuden treenikauden alkua. Ite tuli heti kisakauden loputtua käytyä Thaimaan lämmössä rentoutumassa ja pakko sanoa, että hemmetin hyvää teki. Heti sieltä palattua alkoikin jo treenaaminen, aluksi kevyemmin, mutta nyt on jo treenikausi täysillä käynnissä. Tässä vaiheessa vuotta treenaaminen on ainakin itsellä lähinnä voiman hankkimista ja mäkeen mennään vasta parin viikon päästä.

Viime talvi oli erittäin rankka ja vaikea kuntoutusprosessin takia, että oli melkeenpä pakko kauden jälkeen käydä jossain ulkomaan lämmössä heittämässä hetkeks aivot narikkaan urheilusta. Mutta nyt ollaankin taas motivoituneita treenaamiseen ja painetaan täysillä kohti kesää!

Morjesta!

Tähän väliin pientä tilanne päivitystä:

Vielä viikko sitten oli hieman epävarmaa osallistunko maailman cup kisoihin vielä tällä kaudella, mutta alkuviikosta tuli tehtyä päätös, että Salpausselän kisoissa ollaan mukana numerorinnassa Helpottaa varmasti ensi kauteen valmistautumista kun pääsee vielä tällä kaudella kisailemaan! Sinänsä mitään tavoitteita en ole kuitenkaan asettanut vaan lähetään lähinnä nauttimaan hyppäämisestä kotiyleisön eteen kotimäessä ja katotaan mihin se sitten riittää. Fiilikset on ollu kyllä aivan katossa koko viikon!

Tänään siis ohjelmassa viralliset harjoitukset ja karsinta, lauantaina perinteinen joukkuemäki ja sunnuntaina henkilökohtainen kisa. Saa nähä miten äijän käy

Morjesta!

Nyt on menty taas etiäppäin minunkin hommassa aika tavalla eli mäessä on käyty puolen vuoden tauon jälkeen! Ja fiilikset on sen mukaset, aivan mahtavat siis. Käytiin Kuopiossa korkkaamassa mun mäkikausi, koska kotona Lahdessa oli mäet kiinni silloin järjestettyjen lumilautakisojen takia. Heti kun täällä vaan mäet aukes ni pakkohan se oli mennä kokeilemaa miltä se Lahen suurmäki tuntuu, siitä oliki jo reilusti yli vuosi kun oon viimeks kyseisestä mäestä hypänny. Hyvältä tuntu!

Täytyy sanoa, että vaikka tuolla kisoja kiertäessä välillä homma rupee painamaa ja väsyttämää varsinki jos ei hyppy meinaa kulkea, ni kyllä näitten pitkien taukojen jälkee tuntu ihanku ois ollu pikkupoikana menossa ekaa kertaa suurmäkeen. On tää hyppääminen (ja urheilu yleensä) vaan hauskaa ja siistiä!

Kaikki on tietty kokoajan kyselly, että milloin mut nähää taas numerorinnassa kilpailemassa. Sen aika on sitten kun hyppyjä saadaan tarpeeksi alle ja taso on hyvä sekä tasainen. Viimesen vuoden aikana hyppyjä tullut kuitenkin vain muutama kymmentä. Eli tämän talven tavoite on lähinnä saada mahdollisimman paljon hyppyjä alle, jotta kesällä ei oltaisi enää muita jäljessä. Toki on myös mahdollista, että tänä talvena vielä numerorinnassakin hyppäisin Nyt vaan naatitaa tästä kun viimeinki on mies hyppykunnossa!