Sonera Next Generation

NG-tiimin purjehtija Tapio Nirkko avasi kesäkautensa Espanjan Palmassa pidettävässä maailmancupin avauskilpailussa. Finnjolla-luokassa kilpailevan Nirkon avauspäivä meni nappiin, sillä hän sijoittui kilpailun kahdessa ensimmäisessä lähdössä ensimmäiseksi ja toiseksi. Kokonaissijoitus on tällä hetkellä toinen.

- Tänään oli todella rankka mut palkitseva päivä! Kaksi lähtöä kovassa tuulessa puuskien ollessa todella kovia. Tänään mulla meni miltei kaikki putkeen. Vene kulki kovaa joka suuntaan, mikä helpotti muuta tekemistä! Johdin ekaa lähtöä alusta loppuun ja myös toista lähtöä aina viime metreille saakka. Erittäin tyytyväinen on pakko olla! Ajamme kahdessa ryhmässä alkusarjat eli piste-erot ovat pienet, Nirkko kertoi.
‘

Purjehtija Tapio Nirkon kausi alkoi loistavasti.

Turun Next Generation -nopeusseminaarin kaikki videohaastattelut on julkaistu. Videoissa Jukka Härkönen, Tapio Korjus, Jukka Jalonen ja Kai Suikkanen kertovat seminaarin jälkeisiä tunnelmiaan.

Jukka Härkönen:

Tapio Korjus:

Jukka Jalonen:

Kai Suikkanen:

Turussa Kupittaan urheiluhallissa 23.3. pidetyn Sonera Next Generation -nopeusseminaarin asiantuntijoiden esitykset on nyt julkaistu. Jukka Härkösen, Pasi Koskelan ja Teemu Rauhalan esitykset löytyvät alta linkkinä.

Jukka Härkönen – Huomioita maailmalta. Voima hyvä renki, mutta huono isäntä (PDF)

Pasi Koskela – Miksi nopeuslajissa, pikaluistelussa, Suomi on maailman huipulla? (PDF)

Teemu Rauhala – Nopeuden luomistyö pikaluistelussa. (PDF)

Turussa Kupittaan urheiluhallissa keskiviikkona järjestetty nopeuslajien seminaari keräsi lehtereille vajaat 300 kuulijaa ainakin 18 eri lajista. Tapahtuma oli Sonera Next Generation -verkoston neliosaisen seminaarisarjan kolmas osa. Lajien välistä tiedonvaihdon edistänyt seminaari tarjosi kuulijoille nopeusvalmennuksen teoriaa ja käytännön harjoituksia.

Seminaari alkoi pikaluisteluväen näytöksellä, jossa valmentajat Pasi Koskela ja Teemu Rauhala kertoivat, mitä nopeus tarkoittaa pikaluistelussa ja miten sitä jalostetaan. Lopuksi pikaluistelutähdet Mika Poutala ja Pekka Koskela tulivat demonstroimaan nopeusharjoitteluaan.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen kävi tilaisuuden vetäneen Mika Lehtimäen piinapenkissä. Jalonen piti tärkeänä sitä, että pikaluisteluvalmennuksen tieto-taitoa tuotaisiin entistä tehokkaammin jääkiekon luisteluvalmennukseen junioreista saakka.

Manageri ja yleisurheiluvalmentaja Jukka Härkönen esiintyi otsikolla ”Voima on hyvä renki mutta huono isäntä”. Tällä hän halusi alleviivata sitä, että niin sanottujen teholajien tärkein fyysinen ominaisuus on taito, ei raaka voima.

Ennen paneelikeskustelua pituushyppääjä Petteri Lax ja valmentajaisä Kari-Pekka Lax kertoivat omia mielipiteitään nähdystä ja kuullusta.

Paneelissa keskustelua voimaharjoittelusta koulurakenteisiin

Seminaarin paneelissa oli mukana yhdeksän osallistujaa. Esiintyneiden valmentajien ja urheilijoiden lisäksi mukaan liittyi jääkiekkovalmentaja Kai Suikkanen. Yleisöstä tuli kysymyksiä valmentajan ja urheilijan suhteesta, harjoittelumääristä ja kunnon mittaustavoista.

Yleisöstä äänessä oli muun muassa kansanedustaja Ilkka Kanerva, joka kävi Jukka Härkösen kanssa sananvaihtoa suomalaisen koulujärjestelmän integroimisesta huippu-urheilun tarpeisiin.

– Esimerkiksi Ruotsissa on valmentajia, jotka tekevät töitä osittain liikunnanopettajana ja osittain seuravalmentajana. Silloin valmentaja pääsee etsimään lahjakkuuksia paljon suuremmasta massasta, Härkönen linjasi.

Mika Poutalalta kysyttiin yleisöstä voimaharjoittelusta. Pikaluistelija oli aiemmin maininnut, ettei hän panosta punttiharjoitteluun yhtä paljon kuin esimerkiksi kollega Pekka Koskela.

– Harjoittelen omien vahvuuksieni kautta. Minulle taito on aina ollut voimaa tärkeämpi asia, enkä tunne hyötyväni isojen painojen nostelusta. Fysiikan kehittäminen on kuitenkin helpompaa kuin taidon, joten siinä mielessä tilanne on hyvä, Poutala totesi.

Kansainvälisiä juoksutähtiä valmentava ja manageroiva Jukka Härkönen toi Next Generation -nopeusseminaariin tuulahduksen ulkomailta. Vuosikymmeniä erilaisia nopeusvalmennuksen kulttuureja seuranneena hän tietää, mikä erottaa suomalaiset maailman huipuista.

– Täällä ollaan menty viime vuosina paljon eteenpäin, mutta voimavalmennus korostuu edelleen niin sanotuissa nopeus- ja räjähtävyyslajeissa liikaa. Pahiten homma vuotaa mielestäni lajitaitojen ja -kestävyyden valmennuksessa.

– Meillä on ollut monia ”punttisalivahvoja” urheilijoita, mutta itse lajisuorituksissa taidot eivät enää olekaan kummoisia. Huono lajitaito yhdistettynä koviin voimatasoihin tuo myös helposti vammoja.

Härkönen puhuu juoksupotentiaalista, aerobisesta kestävyydestä ja lajilihaksiston kehittämisestä, joissa maailmalla ollaan selvästi suomalaisia edellä. Aerobinen kestävyys ei tarkoita kovaa maratonkuntoa, vaan kykyä jaksaa tehdä maksimaalisia lajinomaisia suorituksia. Tämä on elintärkeää muun muassa arvokisastarteissa, joissa suoritustaso ei saa pudota tuumaakaan.

Sprintterit kevytrakenteisia

Härkönen toteaa, että ”lihasten läpimitalla ei ole voitettu vielä yhtään arvokisamitalia”. Maailman parhaat sprintterit ovat verrattain kevytrakenteisia.

– Tv-kuva valehtelee aika paljon, kun kavereiden rasvaprosentti on alhainen ja lihakset erottuvat selvästi. Tämän hetken suurimmat tähdet, Tyson Gay ja Usain Bolt, ovat molemmat kevytrakenteisia.

Tummaihoiset ovat hallinneet viime vuosikymmenet pikajuoksua, mutta Härkösen mielestä geeniperimän taakse on turha piiloutua.

– On aina helppo sanoa, että tummat donkkaavat korkeammalta. Ranskan poika Christophe Lemaitre näytti kuitenkin, että suhteellisen vaatimattomillakin punttituloksilla voi juosta alle 10 sekunnin.

Valmennuskeskukset isoihin kaupunkeihin

Next Generation -verkoston yksi keskeisimmistä teemoista on lajien välinen tietojen ja taitojen jakaminen. Härkösen mielestä Suomessa on jonkin verran lajien välistä yhteistyötä, mutta se ei ole kovinkaan systemaattista.

– Pienimuotoista tiedonvaihtoa on valmentajien välillä, mutta mitään johdettua järjestelmää ei löydy. Täälläkin on kuitenkin hyödynnetty yleisurheilutaustaisia fysiikkavalmentajia esimerkiksi jääkiekko- ja jalkapallovalmennuksessa, mikä on hyvä asia.

– Meidän pitäisi saada isoihin kaupunkeihin valmennuskeskuksia, joissa eri lajien ammattivalmentajat voisivat seurata lahjakkaita urheilijoita. Vaikka kaikkea ei voisi aina automaattisesti johtaa toiseen lajiin, niin niissä painitaan yleensä samojen asioiden kanssa.