Kansainvälisiä juoksutähtiä valmentava ja manageroiva Jukka Härkönen toi Next Generation -nopeusseminaariin tuulahduksen ulkomailta. Vuosikymmeniä erilaisia nopeusvalmennuksen kulttuureja seuranneena hän tietää, mikä erottaa suomalaiset maailman huipuista.
– Täällä ollaan menty viime vuosina paljon eteenpäin, mutta voimavalmennus korostuu edelleen niin sanotuissa nopeus- ja räjähtävyyslajeissa liikaa. Pahiten homma vuotaa mielestäni lajitaitojen ja -kestävyyden valmennuksessa.
– Meillä on ollut monia ”punttisalivahvoja” urheilijoita, mutta itse lajisuorituksissa taidot eivät enää olekaan kummoisia. Huono lajitaito yhdistettynä koviin voimatasoihin tuo myös helposti vammoja.
Härkönen puhuu juoksupotentiaalista, aerobisesta kestävyydestä ja lajilihaksiston kehittämisestä, joissa maailmalla ollaan selvästi suomalaisia edellä. Aerobinen kestävyys ei tarkoita kovaa maratonkuntoa, vaan kykyä jaksaa tehdä maksimaalisia lajinomaisia suorituksia. Tämä on elintärkeää muun muassa arvokisastarteissa, joissa suoritustaso ei saa pudota tuumaakaan.
Sprintterit kevytrakenteisia
Härkönen toteaa, että ”lihasten läpimitalla ei ole voitettu vielä yhtään arvokisamitalia”. Maailman parhaat sprintterit ovat verrattain kevytrakenteisia.
– Tv-kuva valehtelee aika paljon, kun kavereiden rasvaprosentti on alhainen ja lihakset erottuvat selvästi. Tämän hetken suurimmat tähdet, Tyson Gay ja Usain Bolt, ovat molemmat kevytrakenteisia.
Tummaihoiset ovat hallinneet viime vuosikymmenet pikajuoksua, mutta Härkösen mielestä geeniperimän taakse on turha piiloutua.
– On aina helppo sanoa, että tummat donkkaavat korkeammalta. Ranskan poika Christophe Lemaitre näytti kuitenkin, että suhteellisen vaatimattomillakin punttituloksilla voi juosta alle 10 sekunnin.
Valmennuskeskukset isoihin kaupunkeihin
Next Generation -verkoston yksi keskeisimmistä teemoista on lajien välinen tietojen ja taitojen jakaminen. Härkösen mielestä Suomessa on jonkin verran lajien välistä yhteistyötä, mutta se ei ole kovinkaan systemaattista.
– Pienimuotoista tiedonvaihtoa on valmentajien välillä, mutta mitään johdettua järjestelmää ei löydy. Täälläkin on kuitenkin hyödynnetty yleisurheilutaustaisia fysiikkavalmentajia esimerkiksi jääkiekko- ja jalkapallovalmennuksessa, mikä on hyvä asia.
– Meidän pitäisi saada isoihin kaupunkeihin valmennuskeskuksia, joissa eri lajien ammattivalmentajat voisivat seurata lahjakkaita urheilijoita. Vaikka kaikkea ei voisi aina automaattisesti johtaa toiseen lajiin, niin niissä painitaan yleensä samojen asioiden kanssa.